Hades 2:n salainen uusi hahmo pilkkaa Nectaria, joka vaihdetaan muistoihin

Supergiant Games on kaikessa hiljaisuudessa ujuttanut tutun kasvon Hades 2:een. Pelaajat, jotka pelaavat päätarinan läpi ja sukeltavat pelin jälkeiseen aikaan, voivat nyt kohdata Zagreuksen, ensimmäisen Hades-osan alkuperäisen päähenkilön, kohtaamisissa, jotka eivät ainoastaan laajenna tarinaa, vaan myös pilkkaavat yhtä sarjan tunnistettavimmista mekaniikoista – Nectarin ja Ambrosian lahjoittamista muistoksi.

Lisäys tulee pelin 1.0-julkaisussa, jossa uusi päähahmo Melinoe saa käyttöösi uutta loppupelin sisältöä. Hyväksymällä Infernal Contractin hän voi kohdata Zagreuksen Elysiumissa, mikä johtaa kauan odotettuun sisarusten yhteenottoon. Tämä ei ole vain kertaluonteinen taistelu. Pelaajat voivat yrittää taistelua useita kertoja, mikä avaa uusia dialogeja, jotka valottavat kahden pelin tapahtumien välillä tapahtuneita asioita.

Tässä on Hades 2 -arvostelu merkittävältä medialta.

Voitto Zagreusta vastaan ansaitsee Melinoelle muistoesineen suoraan häneltä, palkinnon, joka toimii myös metavitsinä. Omien sanojensa mukaan hän väittää "aina halunneensa" antaa sellaisen. Tämä repliikki on tarkoituksellinen viittaus siihen, miten pelaajat usein farmaavat muistoesineitä jakamalla toistuvasti Nectaria molemmissa peleissä.

Huumori laajenee entisestään, kun Melinoe ehdottaa, että heidän pitäisi "jakaa Ambrosia" loputtoman taistelun sijaan. Zagreus vastaa, ettei siihen ole mitään syytä, koska Melinoella on jo hänen muistoesineensä. Hänen huomautuksensa on selkeä tunnustus siitä, miten pelaajat lähestyvät suhdejärjestelmää, tiivistäen sen jumalten juomien vaihtamiseen konkreettisiin bonuksiin.

"Mitä tulee Ambrosiaan, olet jo saanut minulta muiston, joten ei tarvitse!" – Zagreus

Tämä leikkisä edestakainen keskustelu korostaa, kuinka itsetietoinen Hades 2 on järjestelmistään. Kehittäjät ymmärtävät, että monet pelaajat näkevät Nectarin ja Ambrosian selkeinä valuuttoina, huolimatta niitä ympäröivästä laajemmasta narratiivisesta kontekstista. Antamalla Zagreuksen äänittää tämän näkökulman peli kuroa umpeen kuilua pelaajan käyttäytymisen ja pelin sisäisen dialogin välillä tavalla, johon harvat roolipelit pyrkivät.

Vitsien lisäksi Melinoen ja Zagreuksen kohtaamisilla on syvempi tarkoitus. Ne laajentavat perhedynamiikkaa, tarjoavat uutta tietoa ensimmäisen pelin jälkeisistä tapahtumista ja antavat omistautuneille pelaajille mahdollisuuden syventyä kerroksellisempaan tarinankerrontaan. Ne myös vahvistavat sitä, kuinka molemmat päähenkilöt – vaikka he ovatkin roguelike-pelin kierteessä – on kirjoitettu tietoisiksi omista loputtomista kamppailuistaan.

Zagreuksen mukaan ottaminen osoittaa Supergiantin sitoutumisen jatko-osan ja edeltäjänsä yhdistämiseen säilyttäen samalla terävän sävyn. Suoraviivaista jatko-osaa odottavat fanit löytävätkin pelissä fiksun sekoituksen narratiivista lopputulosta ja ironista kommentointia. Nyt kun pelin jälkeiset jaksot tarjoavat näitä keskusteluja, Hades 2 jatkaa palkitsevien pelisilmukoiden yhdistämistä hahmovetoiseen tarinankerrontaan, joka käsittelee suoraan sitä, miten pelaajat ovat vuorovaikutuksessa pelin mekaniikoiden kanssa.

Pitkäaikaisille faneille Zagreuksen paluu ei ole pelkkä paluu. Se on leikkisä laajennus maailmaan, joka muistuttaa pelaajia siitä, miksi ensimmäisestä Haadeksesta tuli niin merkittävä roguelike-genressä ja miksi jatko-osa jatkaa rajojen rikkomista sekä narratiivisen suunnittelun että metatietoisuuden suhteen.