Absolumin arvostelu: Roguelite Core -pelinsä painama voimakas Beat 'Em Up-peli.

Paljon uteliaisuutta ja keskustelua herättänyt Absolum sekoittaa kaksi näennäisesti yhteensopimatonta genreä - beat 'em up -pelien strukturoidun tarkkuuden ja roguelite-pelien satunnaisuuden. Streets of Rage 4:n takana olevien tiimien kehittämä peli lupaa kineettistä tyydytystä kombojen ketjuttamisesta ja iskujen torjumisesta, mutta samalla se vaatii pelaajia kuolemaan toistuvasti kasvaakseen vahvemmiksi.

Will Borger arvosteli pelin IGN:ssä ja kuvaili sitä "erinomaiseksi beat 'em upiksi, jonka roguelite-rakenne ei palvele sitä". Absolum alkaa Talamhin rikkinäisestä maasta, jonka maaginen kataklysma on repinyt kappaleiksi ja jota hallitsee aurinkokuningas Azra. Tässä hajonneen järjestyksen maailmassa pelaajat ottavat kapinallisen roolin, joka käyttää kiellettyä taikuutta kyseenalaistaakseen tyrannin vallan. Pelin rakenne pyörii kuolemisen, vahvempana palaamisen ja kapinan jatkamisen ympärillä Uchawin, viimeisen Root Sistersin, johdolla. Jokainen kuolema johtaa hänen väliintuloonsa, mikä varmistaa, että pelaajat voivat palata taistelemaan toisena päivänä.

Tarina ja tapahtumapaikka

Absolumin tarina kehittyy sekoittamalla tuttuja fantasiatrooppeja ja välähdyksiä ainutlaatuisesta tarinasta. Kääpiöt asuvat syvällä maan alla, haltiat ovat menettäneet myyttisen kotimaansa, ja valtaa kaappaavat ne, jotka pystyvät taistelemaan tiensä huipulle. Vaikka nämä elementit luovat perinteisen taustan, alkupuolen tempo hidastaa vauhtia. Kerronta käynnistyy vakioarkityypeillä ennen kuin myöhemmin otetaan käyttöön käänteitä, jotka sitovat toistuvan rakenteen sen keskeisiin teemoihin, jotka liittyvät sinnikkyyteen ja kapinaan.

Borger toteaa, että tarina "menee lopulta hienoihin paikkoihin, mutta sinne pääseminen vie aikaa". Suuri osa juonenkäänteistä paljastuu vasta useiden pelikierrosten jälkeen, mikä rohkaisee pelin loppuunsaattamiseen, jotta pelin syvempi maailmanrakennus ja hahmojen väliset yhteydet paljastuisivat. Tämä kerrontamalli heijastaa roguelike-pelien turhautumista - jokainen epäonnistunut yritys tuo edistystä sekä taidoissa että tarinan ymmärtämisessä.

Absolum Combat ja hahmosuunnittelu

Absolum loistaa kirkkaimmin taistelussaan. Se tarjoaa neljä pelattavaa hahmoa - Karl, Galandra, Cider ja Brome - joilla kaikilla on ainutlaatuiset hyökkäykset ja pelityylit. Karl, aseistettu kääpiö, käyttää raakaa voimaa, Galandran suuri miekka on kurottava ja voimakas, Cider, mekaaninen varas, kukoistaa ketteryydellä ja Brome, sammakkomainen loitsunloitsija, käyttää kaukotaikoja. Jokaisella taistelijalla on vakiokomboja, mittariin sidottuja erikoisliikkeitä ja oma Ultimate Attack -hyökkäys.

Syvyys tulee siitä, miten pelaajat ketjuttavat nämä hyökkäykset sujuviksi komboiksi, pomputtelevat vihollisia ympäri areenoita ja suorittavat elokuvamaisia viimeistelytekoja. Klassisten toimintapelien vaikutus on selvä, sillä pelissä on viittauksia Devil May Cryyn, Ninja Gaideniin ja jopa Hi-Fi Rushiin. Esimerkiksi Ciderin "Gyro Drop" peilaa Ryu Hayabusan ikonista Izuna Dropia, kun taas Galandran miekkailu tuntuu olevan peräisin Danten arsenaalista.

Puolustusmekaniikat tuovat lisää vivahteita. Pelaajat voivat väistää hyökkäyksiä, mutta hyvin ajoitetut väistöt ja vastahyökkäykset voivat torjua vihollisen iskuja tai törmätä niihin, jolloin ne avautuvat rangaistaviksi. Tämä hyökkäyksen ja puolustuksen yhdistelmä palkitsee tarkkuudesta ja ajoituksesta enemmän kuin napin painamisesta, mikä tekee voitoista tyydyttäviä ja taitoon perustuvia. Borger kutsuu taistelua "moitteettomaksi" ja kehuu sen tasapainoa välähdyksen ja sisällön välillä.

Roguelite-järjestelmät ja eteneminen

Absolumin roguelite-rakenne jakaa mielipiteitä tyydyttävästä taistelusta huolimatta. Pelaajat avaavat uusia "rituaaleja", jotka parantavat hyökkäyksiä, väistöjä tai torjuntoja, ja löytävät juoksujen aikana tilapäisiä "inspiraatioita". Nämä parannukset ovat usein kunkin hahmon liikesarjan avainkomponentteja, mutta niiden väliaikainen luonne pirstaloi pelattavuutta. Esimerkiksi Galandran kolmen osuman miekkakombo ja Ciderin kehittynyt liikkuvuus on opittava uudelleen juoksujen aikana, mikä saa alkupään sessiot tuntumaan epätäydellisiltä.

Tämä segmentointi heikentää beat 'em upeille keskeistä mestaruuden tunnetta. Sen sijaan, että pelaajat oppisivat ja kehittyisivät pelkän toiston kautta, heidän on hiottava oikeaa parannusyhdistelmää. Kuten Borger totesi: "Nämä ovat hahmojen identiteetin ja varusteiden keskeisiä osia. Niiden ei pitäisi olla lukittuna satunnaisten päivitysten taakse." Kun pelaajat oppivat ulkoa kiinteän kartan asettelun ja keskeisten päivitysten sijainnit, juoksuista tulee ennalta arvattavia, mikä vähentää löytämisen jännitystä.

Jatkuva eteneminen lisää kitkaa entisestään. Absolumia ei ole suunniteltu pelattavaksi yhdellä istumalla. Sen sijaan pelaajat keräävät valuuttaa toistuvien kuolemien kautta, jotta he voivat avata pysyviä lisäominaisuuksia ja uusia reittejä. Vaikka tämä rakenne heijastelee muita roguelikeja, kuten Hadesia, Absolum tarjoaa vähemmän kerronnallista tai mekaanista vaihtelua pelikokeilujen välillä. Alkuvaiheessa rajalliset terveysvarastot ja pienet virhemarginaalit tekevät selviytymisestä riippuvaista pikemminkin asteittaisesta statusten parantamisesta kuin puhtaasta taidosta.

Tämä suunnittelupäätös hämärtää pelin identiteettiä. Beat 'em up -pelit palkitsevat perinteisesti reflekseistä ja johdonmukaisuudesta, kun taas roguelit korostavat voimien kasvattamista epäonnistumisten kautta. Yhdistämällä nämä kaksi peliä Absolum pakottaa toisinaan toistoon, joka tuntuu pikemminkin mekaaniselta kuin mielekkäältä. Staattinen kartta-asettelu pahentaa tätä ongelmaa, sillä se varmistaa, että samat viholliskohtaamiset, arkut ja areenat esiintyvät jokaisessa pelissä.

Visuaalinen ilme, musiikki ja esitystapa

Visuaalisesti Absolum on vaikuttava. Sen ympäristöissä sekoittuvat raunioituneiden kaupunkien karuus ja lumottujen maisemien mystiikka. Hahmojen animaatiot ovat yksityiskohtaisia, ja jokaisella hyökkäyksellä on painoarvoa ja tunnelmaa. Peli on kunnianosoitus 2D-side-scrollereille, mutta se sisältää nykyaikaisia valaistus- ja hiukkastehosteita, jotka saavat jokaisen yhteenoton tuntumaan dynaamiselta.

Ääniraita vahvistaa pelin energistä sävyä. Musiikki on sävelletty vastaamaan taistelun rytmiä, ja se vaihtelee rytmikkäistä taisteluteemoista melankolisiin kappaleisiin juoksujen välillä. Borger kehui esitystapaa ja totesi, että "upea grafiikka, erinomainen ääniraita ja älykäs taistelu, joka jakautuu useiden erilaisten hahmojen kesken, kantavat peliä paljon".

Yhteispeli tuo lisää vetovoimaa, sillä pelaajat voivat koordinoida hyökkäyksiä ja jakaa resursseja. Yhteistyökokemus ei kuitenkaan korvaa taustalla olevaa toistoa. Kuten Borger kuvaili, hänen yhteistyökumppaninsa "lopetti ennen kuin se alkoi napsahtaa", mikä osoittaa, että pelin alkuvaiheen hiominen voi pelottaa vähemmän kärsivällisiä pelaajia.

Loppupeli ja tuomio

Noin kahdeksan tunnin jälkeen eteneminen ja mestaruus alkavat olla kohdillaan. Päivityksiä kertyy, viholliset kaatuvat nopeammin ja taistelun rytmi muuttuu luonnollisemmaksi. Tässä vaiheessa Absolum paljastaa potentiaalinsa, sillä se yhdistää reagoivan toiminnan ja täysin kehittyneet kyvyt. Tähän pisteeseen pääseminen vaatii kuitenkin sinnikkyyttä hitaan alkutahdin ja toistuvien silmukoiden kautta.

Borgerin loppuarvio kuvaa hyvin Absolumin vahvuuksien ja turhautumisen tasapainoa:

"Absolum on erinomainen beat 'em up, jonka roguelite-rakenne ei palvele sitä. Inhoan sitä, että toimintapeleissä minua rajoittavat numerot taitojen sijaan, ja tässä alkupuolella tuntuu, että olet niiden orja." - Will Borger, IGN

Toistuvista elementeistään huolimatta Absolum osoittaa vahvaa taiteellista suuntaa ja mekaanista kunnianhimoa. Sen taistelu on sujuvaa, tyyli itsevarmaa ja esitystapa hiottu. Rogueliittipeli asettaa kuitenkin rajoituksia, jotka hidastavat pelin tahtia ja heikentävät pelaajan toimijuuden tunnetta. Jännite mestaruuden ja sattumanvaraisuuden välillä määrittää koko kokemusta, mikä tekee Absolumista kiehtovan mutta epätasaisen tulokkaan nykyaikaisessa toimintasuunnittelussa.

Absolum pyrkii korkealle sekoittamalla perinteisen beat 'em up -pelin rytmisen tyydytyksen ja rogueliken etenemismekaniikan. Tuloksena on visuaalisesti upea ja mekaanisesti rikas peli, joka ajoittain kompastuu omiin tavoitteisiinsa. Vaikka sen rakenne vaatii kärsivällisyyttä, sen taistelut palkitsevat sen, ja pelaajille, jotka ovat valmiita kestämään sen toistoa, varmistetaan, että lopullinen voitto tuntuu ansaitulta.

Noin 20 tuntia kestänyt Absolum on sekä tekninen esittelypeli että tapaustutkimus genren sulauttamisesta - osoitus siitä, miten rohkeat kokeilut voivat tuottaa yhtä lailla sekä loistavaa että turhauttavaa.