Kriitikot arvioivat Little Nightmaresin ok-peliksi

Little Nightmares 3 on saanut kohtalaiset arvostelut kriitikoilta, ja IGN:n viimeisimmässä arviossa sitä kuvaillaan turvalliseksi mutta ala-arvoiseksi jatko-osaksi kiitetylle kauhupalapeli-platformer-sarjalle. Supermassive Gamesin kehittämä jatko-osa tuo mukanaan uuden yhteistyömoodin ja pari uutta päähenkilöä, mutta sen kerrotaan olevan vaikeuksissa tarjota samaa ahdistavaa omaperäisyyttä tai pulmien syvyyttä, joka määritteli aiemmat osat.

IGN:n Tristan Ogilvien arvostelun mukaan Little Nightmares 3 tuntuu pikemminkin "yllättävän epäinspiroituneelta uusintakierrokselta" kuin rohkealta askeleelta eteenpäin. Uudet päähenkilöt, Low ja Alone, ohjaavat pelaajia hämärästi valaistujen maailmojen läpi ja vaihtavat aiempien osien tunnelmallisen yksinäisyyden pareittain pelattavaan lähestymistapaan. Pelaajat voivat joko muodostaa parin pelin tekoälyn kanssa tai kutsua toisen henkilön mukaan vain verkossa toimivan co-op-tilan kautta.

Tarina etenee neljässä pääluvussa - Necropolis, Candy Factory, Carnavale ja The Institute - joista jokainen on täynnä aavemaista ympäristöä ja temaattisia pulmia. Kaksi lisälukua on suunnitteilla myöhemmin julkaistavan maksullisen laajennuspassin osana. Uusista puitteista huolimatta pelisuunnittelun kerrotaan kierrättävän tuttuja pelattavuusideoita, jotka perustuvat paljolti varkaisiin, takaa-ajoihin ja ympäristön vuorovaikutukseen, jonka pitkäaikaiset fanit tunnistavat heti.

Jokainen päähenkilö tuo matkalle oman työkalunsa: Low kantaa jousipyssyä, jota käytetään maalitaulujen ampumiseen ja mekanismien aktivoimiseen, kun taas Alone käyttää jakoavainta esteiden rikkomiseen tai koneiden käyttämiseen. Kuten arvostelussa todettiin, nämä kyvyt ovat kuitenkin pitkälti kontekstisidonnaisia ja vaativat harvoin kekseliäitä yhdistelmiä, joten useimmat pulmat tuntuvat suoraviivaisilta. Tämä yksinkertaisuus on saanut jotkut pelaajat kuvailemaan kokemusta mekaanisesti pinnalliseksi verrattuna Little Nightmares 2:n aivojumppahetkiin.

Pelin ympäristöistä Carnavale-luku erottuu kekseliäimpänä. Sen sirkuksesta inspiroituneessa suunnittelussa groteski visuaalinen ilme sekoittuu jännittäviin taistelukohtauksiin, ja se esittelee levottomuutta herättäviä kuvia, kuten mallinukkeja, vääristyneitä esiintyjiä ja omituisia karnevaalimestareita. Näistä vahvoista hetkistä huolimatta kriitikot väittävät, etteivät ne riitä kompensoimaan toistoa ja ennustettavuutta, jotka määrittelevät suuren osan viisituntisesta kampanjasta.

Ogilvie kuvailee Little Nightmares 3:a "vähemmän pelottavaksi uudeksi hirviöksi ja enemmänkin tutuksi Frankensteinin hirviöksi, joka on koottu kahdesta edellisestä pelistä uudelleen käytettävistä osista". Vaikka levoton sävy ja tunnelmallinen visuaalinen ilme ovat edelleen vahvuuksia, pelin eteneminen ja lavasteet toistavat usein aiempia malleja, aina laatikoiden puskemisesta toistuviin pakoajeluihin.

Pelin tunnusomaisia mekanismeja virkistävät toisinaan väliaikaiset esineet, kuten sateenvarjot, joiden avulla hahmot voivat leijua tasanteiden välillä tai pehmentää putoamisia. Nämä korvataan kuitenkin puolivälissä pelikierrosta taskulampulla, joka on visuaalisesti sopiva, mutta ei juurikaan edistä pelattavuutta tai jännitystä. Little Nightmares 2:n sairaalajakson fanit - joka muistetaan valon käytöstä liikkuvia mallinukkeja vastaan - saattavat kokea, että uusilta mekanismeilta puuttuu luova vaikutus.

Myös co-op-lisäystä, jonka olisi pitänyt olla merkittävä innovaatio, kritisoidaan sen vähäisestä joustavuudesta. Se on rajoitettu verkkopelaamiseen, mikä tarkoittaa, että paikallista tai sohvayhteistyötä ei ole saatavilla, eikä edistystä voi siirtää soolo- ja yhteistyöistuntojen välillä. Yhteistyöllä aloittavien pelaajien, jotka myöhemmin siirtyvät yksinpeliin, on aloitettava tarina kokonaan uudelleen. Ystäväpassi-toiminto antaa toisen pelaajan liittyä mukaan ostamatta peliä, mutta se ei juurikaan lisää uudelleenpelattavuutta tai korjaa näitä rakenteellisia rajoituksia.

Tekoälyn käyttäytyminen lisää turhautumista yksinpelissä, sillä se johtaa toisinaan kumppanihahmon reagoimattomuuteen tai itsetuhoisiin toimiin. Vaikka tarkistuspisteiden käyttö auttaa minimoimaan käyttökatkoksia, joistakin kohtaamisista tulee tylsiä, kun tekoäly epäonnistuu toistuvasti käsikirjoitetuissa osioissa, kuten taistelussa tai ajastetuissa hiiviskelyliikkeissä.

Lopullisessa tuomiossa Tristan Ogilvie tiivistää:

"Little Nightmares 3:ssa on vain vähän innovaatioita, vähän pelottelua ja rajoitettu kiinnostavuus, jos olet jo pelannut kaksi edellistä peliä, ellet halua kokea sarjalle ominaista pysäytys- ja varkauspeliä ystävän kanssa." - Tristan Ogilvie

Arvostelu päättyy arvosanaan 6 pistettä 10:stä, jossa peliä pidetään "ihan hyvänä". Taiteellisesta esitystavasta ja ajoittaisista luovuuden välähdyksistä huolimatta kriitikot katsovat, että Little Nightmares 3 ei onnistu kehittämään kaavaa mielekkäällä tavalla. Niille faneille, jotka odottavat harppausta eteenpäin jännityksessä tai suunnittelussa, peli tarjoaa pikemminkin tutun, vaatimattoman nautinnollisen paluun kuin uuden ahdistavan painajaisen.