Mala Petaka tuo 1990-luvun Doom-energian takaisin upealla ja raa'alla modernilla twistillä.

Hellforge Studiosin Mala Petaka on elävä muistutus siitä, että 1990-luvun räiskintäpelien DNA kukoistaa edelleen. Kokonaan GZDoomilla, alkuperäisen Doom-moottorin modernisoidulla haarukalla, rakennettu 2025-julkaisu yhdistää klassisten räiskintäpelien tiukan taistelun ja nopeuden kirkkaaseen visuaaliseen ilmeeseen, kekseliääseen mekaniikkaan ja yllättävään määrään persoonallisuutta.

Ensi silmäyksellä Mala Petaka tuntuu kadonneelta japanilaiselta arcade-kokeilulta 90-luvun alusta. Doom-aikakaudelta tuttu rakenne on kaikki tässä: nopeaa straftausta, välitöntä palautetta ja vihollisparvia, jotka täyttävät huoneet sekunneissa. Mutta edeltäjänsä synkkien helvettimaisemien ja demonisten teemojen sijaan peli korvaa tulen ja metallin väreillä ja charmilla. Jokainen taso pursuaa perussävyjä, sarjakuvamaista suunnittelua ja chiptune-soundtrackia, joka pitää vauhdin armottomana.

Päähenkilö Petaka - kallokasvoinen taistelija, jolla on omaleimainen tyyli - sekoittaa huumoria ja raakuutta. Taistelu tuntuu välittömältä ja rankaisevalta. Pelaajat voivat kuolla sekunneissa, ja menestys riippuu rytmin ja reaktion hallinnasta. Demo osoittaa nopeasti, että Mala Petaka ei ole kiinnostunut antamaan virheitä anteeksi. Jokainen epäonnistunut väistö tai hukkaan heitetty laukaus tuntuu kalliilta.

Pelattavuus on lainattu sekä vanhoista että uusista pelisuunnittelun koulukunnista. Klassisen juokse ja ammu -toiminnan rinnalla on moderni pseudo-glory kill -järjestelmä, jonka avulla pelaajat voivat teloittaa heikentyneet viholliset lähitaisteluiskuilla. Nämä tappamiset suihkuttavat terveys- ja ammuspaloja, jolloin tarkkuus muuttuu selviytymiseksi. Tämä silmukka tuntuu tutulta kaikille, jotka ovat pelanneet uudempia areenaräiskintäpelejä, mutta se on toteutettu erehtymättömän retropohjaisesti.

Liikkumisella on yhtä tärkeä rooli. Hellforge Studios lisää liikkuvuusvaihtoehtoja, kuten pitkiä hyppyjä, jäädytystehosteita ja tilapäisiä jumalatilan poimintoja, jotka muokkaavat jokaista kohtaamista. Jäädytyspyssyn avulla pelaajat voivat pysäyttää vihollisen tulituksen, kun taas kranaatinheitin avaa tilaa taktiseen hallintaan. Kyseessä ei ole Doomin kaavan uudelleenkeksiminen, vaan kehitys, joka rakentaa syvyyttä vanhan moottorin rajoitusten puitteissa.

"Mala Petaka kysyy: mitä jos Doom olisi purukumimakea peli, joka tehtiin Japanissa vuonna 1992?" - Joshua Wolens, PC Gamer

Tämä kysymys määrittelee pelin esteettisen identiteetin. Se juhlistaa nostalgiaa turvautumatta jäljittelyyn. Jokainen laukaus, räjähdys ja värimuutos tuntuu tarkoitukselliselta, aivan kuin kehittäjät olisivat halunneet todistaa, kuinka pitkälle vanha moottori voi mennä vuonna 2025. GZDoom-kehys, joka haarautui ensimmäisen kerran alkuperäisestä Doom-koodista kaksi vuosikymmentä sitten, on oikeissa käsissä edelleen järkyttävän kyvykäs.

Pelin viehätyksestä huolimatta Mala Petaka ei ole helppo. Viholliset ryntäävät joka suunnasta, ammukset tyhjenevät nopeasti, ja pelaajan on jatkuvasti vaihdettava asetta ja taktiikkaa. Se on peli, joka rankaisee huolimattomuudesta mutta palkitsee mestaruudesta. Toistuva kuoleminen tuntuu pikemminkin osaksi rytmiä kuin virheeksi.

Projekti on todiste siitä, että vanha teknologia voi yhä innostaa uuteen luovuuteen. Kun useimmat nykyaikaiset räiskintäpelit jahtaavat fotorealismia Unreal Engine 5:n ja monimutkaisten valaistusjärjestelmien avulla, Mala Petaka elää yksinkertaisuudesta ja vauhdista. Sen maailma saattaa näyttää sarjakuvamaiselta, mutta sen mekaniikan tarkkuus osoittaa huolellista suunnittelua ja teknistä ymmärrystä.

Vaikka Mala Petaka on nyt saatavilla vain demona, se vaikuttaa jo nyt kulttipeliltä. Doomin tai Quaken parissa kasvaneille pelaajille se tarjoaa nostalgisen kipinän käärittynä moderniin kiillotukseen. Uusille tulokkaille se on helposti lähestyttävä välähdys siitä, miksi FPS-genren juuret ovat yhä tärkeitä. Hellforge Studios ei ole vain elvyttänyt pelimoottoria - se on muistuttanut pelialaa siitä, että puhdas pelattavuus ei koskaan mene pois muodista.