Lokalisointi voi ratkaista vuoden pelin, sillä Blue Prince kohtaa haasteita maailmanlaajuisessa äänestyksessä.

Vuoden 2025 pelistä käytävästä keskustelusta on tullut yhä kilpaillumpi, ja useat suuret pelintekijät ovat tulleet mukaan kisaan loppuvuodesta. Koska ehdokkaat kuten Hollow Knight: Silksong, Hades 2, Ghost of Yōtei ja Silent Hill f saavat vauhtia ennen The Game Awardsia, pienemmät ehdokkaat, kuten Blue Prince, voivat kamppailla pysyäkseen näkyvillä.

Dogubombin ja julkaisijan Raw Furyn ensimmäisen persoonan puzzle-seikkailu Blue Prince sai vahvaa kiitosta kriitikoilta monimutkaisesta mysteeristään ja luovasta rakenteestaan. Pelaajat tutkivat alati muuttuvaa kartanoa etsiessään piilotettua huonetta ja paljastavat sanapohjaisten arvoitusten kerroksia, jotka palkitsevat kielellistä intuitiota. Se, mikä tekee Blue Princestä ainutlaatuisen, vaikeuttaa kuitenkin myös sen arviointia maailmanlaajuisesti. Sen keskeiset arvoitukset perustuvat täysin englanninkieliseen sanaleikkiin ja semantiikkaan, mikä tekee lokalisoinnista muille kielille lähes mahdotonta ilman kokemuksen perusteellista uudelleensuunnittelua.

Tämä luova päätös on johtanut siihen, että peli on väistämättä saatavilla vain englanniksi. Vaikka tämä ei ehkä tunnu suurelta ongelmalta useimmille länsimaisille pelaajille, se rajoittaa dramaattisesti sen tavoittavuutta The Game Awardsin äänestyspaneelin muodostavien kansainvälisten kriitikoiden keskuudessa. Näyttelyn tuomaristoon kuuluu yli 100 toimijaa eri puolilta maailmaa, jotka edustavat muun muassa Kiinaa, Brasiliaa ja Meksikoa. Vaikka tämä rakenne takaa laajan näkökulman, se on myös ainutlaatuinen haitta pienemmille peleille, joilla ei ole varaa täydelliseen lokalisointiin.

Kuten Giovanni Colantonio toteaa, tämä ei heijasta Blue Princen laatua vaan The Game Awardsin toimintatapaan liittyvää rakenteellista rajoitusta. Peleillä, joilla on suuret lokalisointibudjetit, on selkeä etu. AAA-julkaisijat julkaisevat usein yhtäaikaisia monikielisiä versioita varmistaakseen pelien saatavuuden ja näkyvyyden kriitikoiden keskuudessa kaikkialla maailmassa. Riippumattomien kehittäjien kustannukset ja resurssit, joita tällaisen saavutettavuuden tason saavuttaminen vaatii, voivat olla epärealistisia, erityisesti kielikohtaisten mekaniikkojen ympärille rakennetuissa projekteissa.

Tilanne korostaa kasvavaa kuilua blockbuster-tuotantojen ja pienimuotoisten luovien teosten välillä. Blue Princen kaltainen peli, joka on pitkälti riippuvainen tekstistä ja sanaleikeistä, ei yksinkertaisesti pysty kilpailemaan tasavertaisesti suuren kustantajan maailmanlaajuisesti levittämän ja täysin lokalisoidun pelin kanssa. Vaikka lokalisointi on olennainen osa maailmanlaajuista saavutettavuutta, sen rooli palkintojen jakamisessa korostaa, miten infrastruktuuri ja rahoitus vaikuttavat ratkaiseviin tuloksiin.

Blue Princen haasteet ulottuvat kääntämistä pidemmälle. Saavutettavuus on edelleen pelin jatkuva ongelma, ja pelaajat ovat huomanneet värisokeuden esteitä, jotka studio on luvannut korjata tulevassa korjauksessa. Nämä tekniset ja suunnitteluun liittyvät esteet pahentavat ongelmaa palkintojen myöntämisessä, jossa näkyvyys ja saavutettavuus kulkevat usein käsi kädessä.

Ongelma heijastaa laajempaa epätasapainoa The Game Awardsin rakenteessa. Sen kategoriat suosivat suurelta osin suurten peligenrejen, kuten toiminta-, seikkailu- ja räiskintäpelien, suosimista, kun taas pienemmät, tekstipohjaiset kokemukset ovat vähemmän esillä. Näytöksen maailmanlaajuinen äänestysprosentti ja markkinointiin perustuva nimitysprosessi suosivat pelejä, jotka hallitsevat suosittua keskustelua, eivätkä niinkään pelejä, jotka edistävät kapeaa innovaatiota.

Tällaiset tulokset ovat väistämättä väistämättömiä. Maailmanlaajuinen palkintoshow edellyttää kielten kattavuutta, ja jos merkittävä osa tuomaristosta ei voi kokea peliä, se tuskin saa laajaa tunnustusta. Samalla tämä todellisuus osoittaa, että nykyiset palkitsemisjärjestelmät eivät pysty edustamaan nykyaikaisen pelisuunnittelun monimuotoisuutta. Riippumattomat tekijät asettavat usein luovuuden mittakaavan edelle, mutta tämä lähestymistapa jättää heidät haavoittuviksi, kun äänestysprosessi palkitsee tavoittavuutta ja tuttuutta.

Näistä rajoituksista huolimatta Blue Prince saattaa silti saada tunnustusta muualta. Peli on edelleen vahva ehdokas parhaan debyytti-indie-pelin kaltaisiin kategorioihin, jotka eivät ole yhtä riippuvaisia maailmanlaajuisesta yksimielisyydestä ja jotka usein nostavat esiin projekteja, jotka saavat vastakaikua pienemmissä yhteisöissä. Tällainen tunnustus yhdistäisi sen muihin arvostettuihin mutta kapeisiin nimikkeisiin, jotka ovat menestyneet vuoden pelien pääpalkintojen ulkopuolella.

Game Awards on aina heijastanut taiteen ja teollisuuden välistä jännitettä, ja Blue Princen tapaus on tästä selkeä esimerkki. Se on muistutus siitä, että huippuosaaminen ei yksin takaa tunnustusta, kun järjestelmän rakenne suosii mittakaavaa, saavutettavuutta ja kääntämistä. Kun peliteollisuus jatkaa globalisoitumistaan, lokalisoinnin vaikutus tunnustukseen vain syvenee ja vaikuttaa siihen, miten pelejä pelataan ja miten niitä juhlitaan.

Blue Prince ei ehkä nappaa pääpalkintoa, mutta sen suunnittelufilosofia - kunnianhimoinen, kieliriippuvainen ja anteeksipyytelemätön kapealla alueella - vahvistaa sen asemaa yhtenä vuoden 2025 merkittävimmistä julkaisuista. Riippumatta siitä, pääseekö se viimeisten ehdokkaiden joukkoon vai ei, sen kamppailu korostaa, että vuoden peli -kilpailussa on kyse yhtä paljon näkyvyydestä ja kääntämisestä kuin luovuudesta ja visioista.