The Outer Worlds 2 tekee premium-pelaajistaan vitsin "kuluttajakeskeisyyden" virheellä

The Outer Worlds 2:ssa Obsidian Entertainmentin mustan komedian suosio on löytänyt uuden kohteen: sen omat pelaajat. Ne, jotka ostivat 100 dollarin premium-version – joka tarjosi viisi päivää ennakkokäyttöä, kaksi tulevaa DLC:tä ja digitaalisia lisämateriaaleja – löysivät odottamattoman bonuksen: heikkouden nimeltä "kuluttajakeskeisyys". Peli lisää tämän ominaisuuden hiljaa hahmoonsa kuvaillen sitä brutaalilla tarkkuudella: "Kampanjat ja alennusmyynnit ovat kylväneet aivosi, ja olet kiinnostuneempi ostamaan seuraavan suuren jutun kuin taloussuunnittelusta."

Vaikutus ei ole mekaanisesti vakava. Se vähentää kaikkien myyjien myyntien arvoa 10%, mutta alentaa kaikkien myymälöiden hintoja 15%. Lopputuloksena on lievä, pilkaksi naamioitu etu – viiden prosentin voitto satiiriseen tyyliin. Sen todellinen vaikutus ei kuitenkaan ole numeroissa, vaan etua edeltävässä rivissä:

"Olet syy siihen, että markkinointimme toimii."

Tuo purenta, puoliksi hymy ja puoliksi irvistys, heijastaa tuttua Obsidian-rytmiä. Studio on pitkään käyttänyt roolipelijärjestelmiään kommentoidakseen niiden ulkopuolista maailmaa. Ensimmäinen Outer Worlds rakennettiin yritysten absurdiuden perustalle, jossa iskulauseet ja voittomarginaalit painoivat moraalia enemmän. Tällä kertaa kritiikki on kääntynyt sisäänpäin. Kuvitteellisten tuotemerkkien satirisoinnin sijaan se on suunnattu suoraan pelaajan lompakkoa vastaan.

Se on outoa rehellisyyttä – sellaista, joka tunnustaa itse pilkkaamansa alan taloudelliset tekijät. Ennakkokäyttöoikeuksista ja premium-versioista on tullut vakiokäytäntö kaikissa merkittävissä julkaisuissa, ammuntapeleistä roolipeleihin. Ne tuottavat vahvaa tuottoa vuosien negatiivisesta reaktiosta huolimatta. The Outer Worlds 2 ei jätä tätä todellisuutta huomiotta; se tekee siitä aseen vitsinä.

__LYHYTKOODIN_TUNNUS_0__

Obsidianille on annettava tunnustusta siitä, että ”kuluttajakulttuuri” ei ole maksullinen etu tai piilotettu rangaistus. Se on valinnainen ja itsenäinen, ja se tarjoaa tuskin mitään muuta kuin silmäniskun niille, jotka ovat valmiita maksamaan tästä etuoikeudesta. Mutta sen olemassaolo korostaa myös pelin markkinoinnin läpi kulkevaa levottomuutta. Premium-versio, vaikka se onkin lisäosiltaan runsas, ilmentää juuri niitä järjestelmiä, joita sarja pilkkaa. Ristiriita ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta – mukaan lukien kehittäjät.

Obsidianin käsikirjoitustiimi on pitkään käsitellyt pelaajien haittoja huumorin tilaisuuksina. Aiemmat ennakkovideot esittelivät useita hahmojen heikkouksia, jotka vääristävät pelikokemusta absurdeilla tavoilla. Yksi, nimeltään "Bad Knees", saa jokaisen kyykistyksen ja nousun kuulostamaan lasin särkymiseltä, hälyttäen lähellä olevia vihollisia sijainnistasi. Toinen, "Sungazer", simuloi kaihia ja huuhtelee näytön sokaisevaan valoon, kunnes perusnavigaatiosta tulee haaste. Nämä eivät ole vain vitsejä – ne määrittelevät studion lähestymistavan immersioon epätäydellisyyden kautta.

”Ongelmana on, että aina kun nouset seisomaan, polvistasi kuuluu kova poksahdus, joka saa kaikki ympärilläsi kuulemaan sinut”, selitti Obsidianin kehittäjä pelin esittelytilaisuudessa aiemmin tänä vuonna.

Lausuma esitettiin suoraan, ilman ironiaa, mikä jotenkin teki siitä hauskemman.

Studion kiintymys tällaiseen itsetuhoiseen huumoriin on syvästi juurtunut. The Outer Worlds 2 kallistuu edeltäjäänsä kovemmin kaaokseen, ja epäonnistuminen on osa tarinaa pikemminkin kuin vältettävä ehto. Siinä missä ensimmäinen peli usein epäröi rankaista pelaajaa liikaa, jatko-osa tuntuu suhtautuvan myönteisesti epämukavuuteen. Tämä suunnitteluvalinta on linjassa Obsidianin laajemman filosofian kanssa: valinnat ovat merkityksellisiä vain, jos niihin liittyy kipua.

Silti on ironista nähdä, että filosofia ulottuu markkinointiin. "Kuluttajakeskeisyyden" heikkous saattaa tulkita silmäniskulta, mutta se toimii myös peilinä. Se muuttaa ennakkotilauksen – rutiininomaisen tapahtuman – roolipelipäätökseksi. Osta ajoissa, ja peli huomauttaa siitä. Naura asia pois, ja olet liittynyt vitsiin. Tunnet olosi pistetyksi, ja olet vahvistanut sen.

Obsidianille tämä kehämäinen vihjailu on osa hauskuutta. Microsoftin yrityskauppa ei ole juurikaan heikentänyt sen itsetuntemusta. Itse asiassa jotkut premium-version esineiden nimistä, kuten ”Komentaja Zanen monopolien vastainen taistelupakkaus”, tekevät ironiasta ilmeisen. Se on hirsipuuhuumoria tiimiltä, jonka omistaa nyt yksi alan suurimmista yrityksistä.

Se, pehmentääkö vai syventääkö tämä satiiri ristiriitaa, riippuu pelaajasta. Toisaalta on virkistävää nähdä suuren studion myöntävän monopolien vastaisten ohjelmistopakettien myymisen järjettömyyden emoyhtiön kautta. Toisaalta se voi tuntua harhautukselta – sisäpiirivitsiltä, joka jättää järjestelmän koskemattomaksi.

Silti ele sopii The Outer Worldsin perinteeseen. Sarja on aina keskittynyt enemmän havainnointiin kuin moraaliseen selkeyteen, antaen naurun täyttää tilan, johon raivo saattaa osua. Tässä mielessä "kuluttajakulttuurin" heikkous ei ole vain vitsi premium-ostajien kustannuksella. Se on koko franchising-sarjan symboli: tietoinen, itsekriittinen ja silti halukas pelaamaan mukana.