Europa Universalis 5: Planeettatason kunnianhimo kohtaa karumman nousun

Europa Universalis 5 laskeutuu mukanaan studion painolastin kera, joka tunnetaan pitkistä horisonteista ja monikerroksisista historiallisista hiekkalaatikoista. Laajuudeltaan tämä on Paradoxin rohkein suurstrategiasimulaattori: maailma, joka on mallinnettu vuosilta 1337–1837 korkearesoluutioisilla väestötietojärjestelmillä ja aluekohtaisilla yksityiskohdilla, jotka peittävät sarjan aiemman mittakaavan. Jokainen yksilö on tärkeä, jokainen maaston osa muokkaa valtioiden kehityskaarta ja jokainen päätös aaltoilee vuosisatojen ajan. Pelin juoni on rohkea. Julkaisun esitys on voimakas, epätasainen ja ajoittain hauras.

IGN:n arvio, jonka on kirjoittanut Leana Hafer, tarjoaa keskeisen kontekstin tälle arvioinnille. Hän loi alkuvaiheessa kokemukselle epäuskon tunteen simulaation kunnianhimoa kohtaan.

”Eihän tämä voi olla totta?” – Leana Hafer

Hän kuvailee Europa Universalis 5:tä hämmästyttävän systeemisen kunnianhimoiseksi, jonka juuret ovat karttaan, joka laajentaa jokaisen provinssin yksityiskohtaisten sijaintien klustereihin, joissa on kulttuuri-, uskonto- ja luokkakerroksia jokaiselle edustetulle henkilölle. Pelin pyrkimys reaalimaailman vivahteisiin ei pysähdy väestöön. Se yhdistää maantieteen, ilmaston, infrastruktuurin ja logistiikan toisiinsa yhteydessä olevaksi koneeksi, joka palkitsee kärsivällisyyttä ja rankaisee epätarkkuutta. Tämä on suurta strategiaa pakkomielteisimmässä muodossaan.

”Se todella tekee kaikkea tuota. Ja se on yleisesti ottaen aika mukaansatempaavaa… Siinä on paljon turbulenssia.” – Leana Hafer

Tuo kitka näkyy tasapainon oikullisuuksina, tekoälyn epäonnistumisina ja geopoliittisina omituisuuksina. Valtiot laajenevat epäuskottavien kuvioiden mukaisesti. Kolonisaatio kiihtyy uusista jarruista huolimatta historiallisesti absurdeiksi aikajanoiksi. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta pysähtyy. Kiina hajoaa kaaokseen. Syrjäiset, yhden sataman valtiot hyppäävät valtamerien yli ottaakseen mantereita hallintaansa. Nämä tulokset rikkovat immersiivisen ajattelutavan, ei siksi, että historiaa pitäisi toistaa tarkasti, vaan koska maailma usein epäonnistuu uskottavan historiallisen logaritmin tuottamisessa. Europa Universalis on aina kannustanut vaihtoehtoisiin historioihin; sen ongelmana on tässä yhtenäisyys eikä eroavaisuudet.

Suorituskyky sijoittuu skaalan toiselle puolelle: odottamattoman vahvalle. Simulaatio etenee rivakasti jopa suositeltuja vaatimuksia alhaisemmilla prosessoreilla. Suuren kuormituksen omaavat loppupeliskenaariot tuovat mukanaan vastusta, mutta eivät romahda diaesitysten alueelle. Kun otetaan huomioon jokaisen ihmisen, maastotyypin ja poliittisen rakenteen seurannan laajuus puolen vuosituhannen ajalta, Paradox ansaitsee tässä tunnustusta. EU5:n runko on vakaa tavoilla, joilla on merkitystä pitkäikäisyyden kannalta. Se ei taivu oman visionsa alle.

Vakaus kuitenkin vaihtelee. Kaatumisten esiintymistiheys vaihtelee siedettävän harvinaisesta säännöllisesti häiritsevään asetuksista ja tilanteesta riippuen. Kehittäjä on jo julkaissut korjauksia, mukaan lukien useita ennen julkaisua, ja lisää on suunnitteilla. EU5 tulee markkinoille tutussa paradoksaalisessa tilassa: käsitteellisesti vankka, pitkällä aikavälillä lupaava ja näkyvästi keskeneräinen. Varhaiset käyttöönottajat ottavat tämän tarjouksen vastaan. Toiset istuvat alas ja odottavat kuuden kuukauden pistettä, jolloin ongelmat ratkeavat kiillotuksen sijaan lupaukseksi.

Keskeinen kysymys on, voidaanko pelin monimutkaisuutta hillitä. Paradoxin suuri strategiamalli kukoistaa live-kehityksen, iteraation ja yhteisön palautteen varassa. EU4 kypsyi genresuuruudeksi vuosien jalostuksen kautta. EU5 pyrkii ohittamaan tämän standardin ottamalla käyttöön yksilöllisen populaatiosimulaation ja terävämmän logistisen mallinnuksen, joka vaatii entistä pidempää kiitotietä. Tähän pyrkimykseen liittyy luottamusta. Myös varovaisuutta. Tällaisen tiheyden tukeminen vuosikymmenten ajan korjauspäivitysten aikana testaa studion sisäisiä prioriteetteja ja resursseja.

Pelaajat, jotka ovat panostaneet tarkoitukselliseen tahtiin ja kokeiluun, löytävät tutun rytmin. Peli on tiivis. Tutoriaalit pehmentävät oppimiskäyrää, mutta mestarin saavuttaminen vaatii silti tunteja ennen kuin tauko tuntuu turvalliselta, ja kymmeniä lisää ennen kuin järjestelmät kytkeytyvät intuitiivisesti toisiinsa. EU-veteraanit odottavat tätä. Tulokkailla on edessään valtava nousu. Tämä ei ole kompromissituote. Kunnianhimo määrittelee kokemuksen ensimmäisestä napsautuksesta 2000-luvun lopun liikkeisiin.

Kun EU5 pääsee vauhtiin, se ansaitsee kiitosta. Kauppakeskusten suunnittelu, tieverkostojen uudistaminen ja alueiden ohjaaminen tuottavaan linjaan kantaa mukanaan pitkän strategian tyydyttävää rytmiä. Diplomatia, resurssien kohdentaminen ja alueellinen laajentuminen muuttuvat elävän maailman langoiksi, joka reagoi pelaajien aikomuksiin. Paradoksi on keskittänyt maantieteen ja väestön valtiollisen ohjauksen akseleiksi, siirtäen painotusta pois abstraktiosta kohti konkreettisia vipuja. Tulos on mukaansatempaava. Haasteena on johdonmukaisuus.

Teknisestä joustavuudesta huolimatta ensisijainen kritiikki koskee tasapainoa. Numerot vaativat hienosäätöä. Tekoälyn prioriteettien on vakiinnututtava. Alueellisen käyttäytymisen on oltava uskottavia. Nämä ovat ratkaistavissa olevia ongelmia. Ne ovat myös pitkän aikavälin laadun ydin. Studion historia viestii sitoutuneesta tuesta julkaisun jälkeen, vaikka yksi poikkeus – Imperator: Rome – jääkin mieleen varoituksena. EU5 saapuu vankempana kuin Imperator, mutta tuo varoittava esimerkki viipyy.

Visuaalisuus on tyylillisesti jotain keskitasoa. Maailma on tiheämpi kuin mikään aiempi Paradox-kartta, vaikkakaan ei aina kauniimpi. Karkea topografia ja rannikkoviivan renderöinti häiritsevät toisinaan. Yksiköiden yksityiskohdat ja kulttuuriset vaihtelut tuovat eloa joukkojen liikkeisiin ja seremoniakulkueisiin, ja kontekstista riippuvat univormut vahvistavat simulaation syvyyttä. Peli ei ole suunniteltu graafisesti häikäisemään; sen tavoitteena on tiedottaa ja immersio.

Lopulta Europa Universalis 5 julkaistaan monumentaalisena suunnitelmana varhaisessa muodossaan. Se on tekninen saavutus, joka laajentaa historiallisen strategian rajoja ja osoittaa, mitä jatkuva iteraatio ja syvällinen simulointi voivat tarjota. Se on myös tuote, joka kehittyy merkityksellisesti. Tänään mukaan sitoutuminen tarkoittaa evoluution, sen epävakauden ja lupausten hyväksymistä. Suuri strategia kukoistaa pitkissä kaarissa. EU5, enemmän kuin useimmat muut, vaatii sitä.

Kunnianhimo on kaiken ydin. Riski on hinta. Joillekin turbulenssi on osa jännitystä: oppimiskäyrä, arvaamattomuus, epätasaisen maailman muotoutuminen. Toisille voi olla viisasta odottaa, kunnes kartta näyttää enemmän siltä vaihtoehtoiselta todellisuudelta, joksi sen on tarkoitus tulla, eikä tilastollisten poikkeamien läpi pyörivältä maailmalta. Kumpikin vaihtoehto tunnistaa, mitä EU5 edustaa: laajuudeltaan merkittävää maamerkkiä, joka tarvitsee aikaa potentiaalinsa saavuttamiseksi.

Paradox on päättänyt asettaa mittakaavan ja systeemisen syvyyden etusijalle ja viimeistelyn toiseksi. Riski voi kannattaa runsaasti. Varhaiset omaksujat astuvat mukaan elävään kokeiluun. Rakennetta suosivat strategit palaavat takaisin, kun simulaatio kovettuu vakaammaksi pohjaksi. Pelisarjan perintö viittaa siihen, että kärsivällisyys palkitaan. Sen nykytila heijastaa kunnianhimoa, joka mahdollisti sen.

Europa Universalis V on saatavilla pelattavaksi PC:llä (Steam).