Metal Gear Solid Delta: Snake Eater Review - Uskollinen remake turvallisilla valinnoillaan

Nostalgia ruokkii edelleen alaa, ja Konamin Metal Gear Solid Delta: Snake Eater on viimeisin yritys tuoda genreä määrittelevä klassikko nykyaikaan. Alkuperäinen peli vuodelta 2004 on edelleen yksi sarjan tunnetuimmista teoksista, ja Delta on tarkoitettu sekä kunnianosoitukseksi että johdatukseksi uusille pelaajille. Uudelleenfilmatisointi on teknisesti erinomainen, sillä siinä on terävä visuaalinen ilme, uskollinen pelimekaniikka ja lähdemateriaalin huolellinen kunnioittaminen. Samalla se herättää kuitenkin kysymyksen siitä, pitäisikö uusintaversioiden vain säilyttää menneisyys vai rakentaa sen päälle uutta luovaa kunnianhimoa.

Zackery Cuevasin PCMagille kirjoittama arvostelu heijastaa tätä kaksinaisuutta. Cuevas kuvailee olevansa repaleinen pelin käsityötaidon ihailun ja pettymyksen välillä, kun peli ei halua ottaa riskejä. Hänen näkökulmansa korostaa laajempaa keskustelua, jota käydään alalla uudelleenfilmatisointien merkityksestä. Pitäisikö niiden olemassaolon olla pelkästään teknisten päivitysten tarjoamista uusille sukupolville, vai pitäisikö niiden yrittää tulkita uudelleen, laajentaa ja jopa haastaa alkuperäinen visio? Deltan julkaisu tuo tämän keskustelun keskiöön.

Hideo Kojiman poissaolo painaa Deltan ylle. Hän määritteli sarjan kekseliäillä mekaniikoilla, teatraalisella tarinankerronnalla ja halullaan viedä videopelejä epätavalliselle alueelle. Metal Gear Solid 3: Snake Eater erottui edukseen sillä, että se poisti pelaajan mukavuudet ja pakotti improvisoimaan naamiointijärjestelmien, selviytymismekaniikan ja ympäristöön sopeutumisen avulla. Se oli rohkea, kokeellinen ja monin tavoin aikaansa edellä. Delta jäljittelee tätä kehystä tarkasti, mutta Kojiman eksentristen yksityiskohtien puuttuminen tekee siitä steriilin. Se tuntuu pikemminkin korkearesoluutioiselta tilannekuvalta kuin uudelleenkuvitukselta.

Myös GameSpot on päinvastaista mieltä ja väittää, että Metal Gear Solid Delta: Snake Eater menestyy juuri siksi, että se säilyttää vuoden 2004 alkuperäisen pelin keskeisen loistokkuuden ja modernisoi sen pelattavuuden.

Ääninäyttelystä liikkeenkaappaukseen ja välivideokuviin Delta on lähes identtinen edeltäjänsä kanssa. Cuevas huomauttaa, että tämä lähestymistapa vastaa The Last of Us Part 1:n julkaisua, joka on toinen korkean profiilin uusintaversio, joka toimi suurelta osin visuaalisena päivityksenä laajemman mediastrategian rinnalla. Siinä tapauksessa ajoitus oli sidottu onnistuneeseen tv-sovitukseen. Deltan tarkoitus ei ole yhtä selvä. Ilman siihen liittyvää adaptaatiota tai vahvistettua uutta osuutta remake elää omituisessa limbossa säilyttämisen ja sarjan elvyttämisen välillä.

Konamin historia uusintaversioiden kanssa mutkistaa asiaa entisestään. Sarjasta on tehty uusintaversioita aiemminkin, erityisesti vuonna 2003 julkaistussa Metal Gear Solid: The Twin Snakesissa, jossa otettiin rohkeampia vapauksia pelattavuuden ja välivideoiden uudelleentulkinnassa. Silicon Knightsin kehittämä Twin Snakes muokkasi alkuperäistä peliä tyylitajuisesti, ja tulokset olivat vaihtelevia mutta mieleenpainuvia. Delta sen sijaan päättää olla poikkeamatta. Sen uskollisuus on puristien mielestä ihailtavaa, mutta se herättää kysymyksen siitä, oikeuttaako niin vähän muuttava uusintaversio hintalappunsa, kun alkuperäinen on helposti saatavilla nykyaikaisille alustoille Metal Gear Solid Collection Vol. 1:n kautta.

Deltan menestystä mitataan myös muihin merkittäviin uusintaversioihin verrattuna. Capcomin Resident Evil 2 ja Resident Evil 4 loivat vertailukohtia uudistamalla suunnittelukehyksiä ja säilyttämällä samalla keskeiset tarinat. Final Fantasy VII Remake meni vielä pidemmälle, sillä se muutti itsensä uudeksi metakertomukseksi eikä suoraviivaiseksi päivitykseksi. Nämä hankkeet osoittivat, että uusintafilmatisoinnit voivat elää alkuperäisten pelien rinnalla ja olla itsenäisiä taiteellisia saavutuksia. Delta on kuitenkin 1:1-rekonstruktio, joka ei juurikaan eroa muista kuin graafisella kiillotuksella.

Cuevas väittää, että tämä konservatiivisuus ei sovi yhteen sarjan perinnön kanssa. "Metal Gear on tunnettu siitä, että se puskee rajoja, niin esitystavassa kuin pelattavuudessakin, eikä Deltassa ole mitään sellaista nähtävissä", hän kirjoittaa. - Zackery Cuevas. Hänen kritiikkinsä vastaa yleistä näkemystä, jonka mukaan uusintafilmatisointien ei pitäisi vain kunnioittaa historiaa vaan myös tuoda jotain uutta välineeseen.

Kritiikistä huolimatta Delta ei ole vailla ansioita. Sen visuaalinen uudistaminen on vaikuttavaa, erityisesti ympäristön uskollisuuden ja hahmojen yksityiskohtien osalta. Kylmän sodan aikainen ympäristö, viidakkomaasto ja ikoniset selviytymisjärjestelmät säilyttävät voimansa, ja niitä on parannettu nykyaikaisella valaistuksella ja animaatiolla. PlayStation 2 -aikakauden suunnitteluun perehtymättömille pelaajille Delta tarjoaa helposti lähestyttävän lähtökohdan ilman vanhentuneen visuaalisen ilmeen tai pelimekaniikan aiheuttamaa kitkaa. Se säilyttää alkuperäisen pelin vakoilun, toiminnan ja melodraaman sekoituksen paketissa, jota on helpompi lähestyä vuonna 2025.

Myös kaupallinen todellisuus tukee Konamin strategiaa. Uudelleenfilmatisointi on jo ylittänyt miljoonan myydyn pelin rajan, mikä osoittaa, että Metal Gearin kysyntä on edelleen vahvaa. Uusille pelaajille Delta tarjoaa mahdollisuuden tutustua merkkipaaluun. Takaisin palaaville faneille se tarjoaa tilaisuuden tutustua klassikkoon entistä tarkemmin. Konami on myös vihjaillut lisäominaisuuksista, kuten alkuperäisen Fox Hunt -moninpelitilan paluusta tulevassa patchissa, mikä voi auttaa laajentamaan sen vetovoimaa.

Teollisuuden konteksti vahvistaa entisestään, miksi Delta on olemassa. Uudelleenfilmatisoinnit ja remasterit toimivat usein jatko-osien tai sarjan elvyttämisten koeajoina. Viimeaikaisia esimerkkejä ovat Metroid Prime Remastered, joka edeltää Metroid Prime 4: Beyondia, Katamari-remasterit, jotka tasoittavat tietä Once Upon a Katamarille, ja Onimusha 2:n remasterointi, joka saapuu ennen sarjan uutta osaa. Delta saattaa toimia samassa roolissa ja mitata kiinnostusta Metal Gearia kohtaan ennen kuin Konami päättää, jatkaako se uusien projektien kanssa. Jatko-osa ilman Kojimaa herättää kuitenkin huolta siitä, voiko sarja säilyttää identiteettinsä.

Uudelleenfilmatisoinneista käytävä laajempi keskustelu heijastaa kulttuurista mallia, joka ulottuu pelien ulkopuolelle. Hollywoodin uudelleenkäynnistykset, Evangelion-elokuvien kaltaiset animen uudelleentulkinnat ja jopa aiempien albumien uudelleenjulkaisut ovat osoitus jännitteestä, joka vallitsee menneisyyden kunnioittamisen ja sen uudelleenmuotoilun välillä nykypäivää varten. Hyvin toteutettuna uudelleenfilmatisoinnit luovat uusia kokemuksia, jotka heijastuvat yli sukupolvien. Liian varovaisesti toteutettuna ne saattavat tuntua turhilta. Delta on esimerkki jälkimmäisestä tapauksesta: tuote on teknisesti hiottu, mutta siitä puuttuu rohkeus.

Silti sen arvoa ei voi täysin hylätä. Monien mielestä alkuperäinen Snake Eater on edelleen lukittuna vanhoihin laitteistoihin tai sidottuna kokoelmiin, joihin pääseminen vaatii vaivannäköä. Delta demokratisoi pääsyn klassikkopeliin ja varmistaa sen ajankohtaisuuden pelaajille, jotka eivät ehkä ole nähneet sitä ensimmäisellä kerralla. Tässä mielessä uusintaversio täyttää usein uusintaversioiden säilyttävän roolin, vaikka se jääkin jälkeen muualla nähdystä taiteellisesta uudelleenkeksinnästä.

Metal Gear Solid Delta: Snake Eater kuvastaa lopulta nostalgian, kaupallisuuden ja taiteellisuuden risteyskohtaa. Se on sekä voitto että rajoitus. Puristeille se on lopullinen tapa kokea legendaarinen nimike modernilla esitystavalla. Kriitikoille ja pitkäaikaisille faneille se on hukattu tilaisuus viedä sarjaa eteenpäin sen alkuperäisen luojan poissaollessa. Myynti vahvistaa, että Metal Gearin halukkuus on edelleen olemassa, mutta on epävarmaa, pystyykö Konami muuttamaan tämän vauhdin merkitykselliseksi innovaatioksi.

Deltan asettuessa maisemaan kysymys kuuluu: pitäisikö uusintaversioiden olla muistomerkkejä sille, mitä kerran oli, vai pitäisikö niiden pyrkiä muokkaamaan tuttuja kokemuksia uusille sukupolville? Konamin valinta viittaa siihen, että säilyttäminen on tärkeämpää kuin uudelleen keksiminen. Riittääkö se ylläpitämään Metal Gearin perintöä tulevina vuosina, jää nähtäväksi.