Metal Gear Solid Delta: Snake Eater Review - Konamin uusintaversio tasapainoilee nostalgian ja modernin suunnittelun välillä.

Viihteessä on hetkiä, jotka jäävät ikuisesti mieleen. Terminator 2:n ensikatselu, Enter the Wu-Tangin ensikuuntelu, The Dark Knight Returnsin ensilukeminen. Alkuperäinen Metal Gear Solid 3: Snake Eater oli yksi näistä videopelejä määrittävistä kokemuksista, kun se julkaistiin vuonna 2004. Monet pelaajat kaipasivat sitä ensimmäistä kohtaamista uudelleen, halusivat palata viidakkoon ja kokea uudelleen naamioitumisen, selviytymisen ja vakoilun jännitteen. Metal Gear Solid Delta: Snake Eaterilla Konami yrittää tarjota juuri tämän - uusintaversion, joka rakentaa nuo muistot uudelleen nykyaikaisilla työkaluilla ja säilyttää samalla kokemuksen ytimen koskemattomana.

Tamoor Hussainin arvostelu GameSpotissa korostaa, miten tehokkaasti uusintaversio onnistuu tässä. Hän toteaa, että "videopelit ovat ainoa väline, jonka uskon kykenevän tekemään tuosta ensimmäistä kertaa uudelleen -fantasiasta todellisuutta", ja jatkaa, että Delta onnistuu siinä yhdistämällä alkuperäisen perustan päivitettyihin visuaalisiin ominaisuuksiin ja pelattavuuden hienosäätöihin. Hussain korostaa, että "alkuperäisen Metal Gear Solid 3:n kehittäjätiimin tekemä erinomainen työ on edelleen Deltan sydän ja sielu, ja se loistaa edelleen" ja tekee selväksi, ettei Konami ole peukaloinut sitä, mikä jo toimi, vaan rakentanut sen sijaan huolellisesti sen päälle. Hänen näkökulmansa on tärkeä, koska se kuvastaa sellaisen kriitikon mielipiteitä, joka myöntää tuntevansa alkuperäisen pelin hyvin, mutta joka silti yllättyy siitä, miten uusintaversio muokkaa kokemusta.

Välittömin parannus on esitystavassa. Viidakko on aina ollut Snake Eaterissa keskeistä, ja Deltassa se tuntuu Unreal Enginen ansiosta elävöityneeltä. Tiheä aluskasvillisuus, heijastava muta ja ympäristön yksityiskohdat palauttavat elävän, hengittävän maailman tunteen. Hussain muistelee, kuinka PlayStation 2 -versio teki häneen vaikutuksen tekemällä viidakosta "elämää kuhisevan tuntuisen", mutta myöntää myös, että vuosien mittainen uudelleenpelaaminen himmensi ihmeen. Deltan kohdalla hän sanoo, että "sen alun perin herättämä lapsenomainen ihmetys hiipui, mutta Delta palauttaa sen Unreal Enginen raa'an voiman avulla". Kehittäjät ymmärsivät selvästi, että pelaajien nostalgia ei riittänyt - heidän oli saatava maailma tuntumaan taas elävältä nykypäivän mittapuulla.

Visuaalisuus ulottuu puitteiden lisäksi itse hahmoihin. Snake, Eva, Ocelot, Volgin ja jopa pikkuhahmot on rakennettu uudelleen elävästi ja yksityiskohtaisesti. Kehon lika, arvet ja jopa ympäristön hiukkaset tarttuvat nyt Snaken malliin, mikä muistuttaa selviytymisen fyysisestä rasituksesta. Hussain huomauttaa, että elokuvallinen kehystys hyötyy suuresti näistä parannuksista, ja lähikuvat ja hidastetut kohtaukset tehostavat hetkiä, joilla on jo ennestään dramaattinen painoarvo. Tällainen huomio osoittaa, että uusintaversio ei ollut sieluton varojen siirto vaan yritys parantaa Kojiman alkuperäistä visiota. Elokuvamaisen lavastuksen ja uuden graafisen tarkkuuden yhdistelmä saa tutut hetket tuntumaan jälleen uusilta, ja se oli aina haaste, kun näin arvostettua peliä uudistetaan.

Pelattavuutta ei ole kirjoitettu uusiksi, mutta sitä on hiottu. Liikkuminen on sulavampaa, lähempänä Metal Gear Solid 5:tä, ja Snake siirtyy luontevasti seisomisen, kyykistymisen ja ryömimisen välillä. Tähtäysjärjestelmä perustuu nyt olkapään yli suuntautuvaan perspektiiviin, joka tarjoaa paremman tarkkuuden. Nämä mukautukset tuovat Deltan vastaamaan nykyaikaisia stealth-action-odotuksia ilman, että sen harkittu tahti katoaa. Uusille pelaajille tämä ehkäisee kitkaa, joka olisi saattanut käännyttää heidät pois alkuperäisestä pelistä. Veteraaneille se muuttaa ulkoa tutut kohtaamiset joksikin, joka tuntuu sujuvammalta. Hussain huomauttaa kuitenkin, että nämä muutokset tekevät myös joistakin pomotaisteluista vähemmän pelottavia. Vaikka Cobra-yksikön jäsenet ovat edelleen ikonisia, ne voidaan hoitaa nopeammin parannetun mekaniikan ansiosta. "Koska Cobra-yksikön jäsenet näkevät enemmän, liikkuvat helpommin ja ampuvat paremmin, he tuntuvat nyt entistäkin helpommilta", Hussain kirjoittaa, vaikka hän myöntääkin, että The End on säilyttänyt uhkaavuutensa.

Näiden suurten pelattavuusparannusten rinnalla on hienovaraisia lisäyksiä, jotka muokkaavat pelaamista hetkestä toiseen. Uusi kyttäystila mahdollistaa hiljaisemman liikkumisen hiiviskelyssä, mikä kompensoi vihollisen parantunutta tietoisuutta. Deltan sotilaat ovat terävämpiä kuin alkuperäisessä versiossa, ja heillä on pidemmät näköyhteydet ja parempi havaitseminen. Myös aseiden fysiikkaa on muutettu, ja luodin putoaminen vaikuttaa tainnutusnuoliin, mikä pakottaa pelaajat sopeutumaan PlayStation 2 -version lihasmuistiin luottamisen sijasta. Hussain korostaa, että jopa veteraanina hän huomasi polttavansa resursseja loppuun näiden muutosten takia, joita hän kuvaili sekä haasteeksi että tavaksi tutustua pelimekaniikkaan uudelleen.

Uusintaversio ei välty kritiikiltä. Hussain nostaa "Snake Eater"-teeman uudelleenäänityksen yhdeksi suurimmista pettymyksistään ja toteaa, että vaikka Cynthia Harrellin laulusuoritukset ovat edelleen vahvoja, "se vain tuntuu... väärältä". Kyse ei ole niinkään teknisestä laadusta kuin ikonisen hetken katkeamisesta, erityisesti kuuluisan tikapuukiipeilykohtauksen aikana. Teknisiä puutteita on myös, kuten hiusmallien ympärillä esiintyvää artefaktia ja satunnaista leikkauskohtausten pätkimistä. Nämä ongelmat eivät hallitse pelikokemusta, mutta ne korostavat sitä, että edes näin laaja uusintaversio ei voi välttyä puutteilta.

Sisällöllisesti Konami on ollut konservatiivinen. Tarinaa ei ole muutettu, ja ääninäyttely ja musiikki ovat samat, lukuun ottamatta muutettua teemaa. Ekstrat, kuten Snake vs. Monkey, Guy Savagen minipeli ja laajennetut naamiointivaihtoehdot, on palautettu tai sisällytetty peliin, mikä on merkki yrityksestä antaa pitkäaikaisille faneille muutakin kuin pelkkä visuaalinen päivitys. Pelaajat, jotka halusivat radikaalia uudistusta, kokevat Deltan hillityksi. Tämä pidättyväisyys on kuitenkin myös pelin vahvuus. Kun Konami ei muuta käsikirjoitusta tai hahmokaaria, se välttää rikkomasta sitä, mikä jo teki Snake Eaterista yhden sarjan ylistetyimmistä osista. Hussain myöntää, että vaikka uusintaversio on monessa suhteessa "yksi yhteen" -uusintaversio, se onnistui silti saamaan hänet tuntemaan itsensä "ensimmäistä kertaa eläväksi teini-ikäiseksi jälleen".

Tämä alkuperäiseen kokemukseen palaamisen tunne, joka tuntuu silti modernilta, on Metal Gear Solid Deltan ratkaiseva menestys. Siinä tunnustetaan, että Snake Eater oli jo rakenteellisesti vahva, kerronnallisesti vaikuttava ja mekaanisesti erottuva. Tehtävänä ei siis ollut keksiä peliä uudelleen vaan jalostaa sitä. Hussainin arvostelussa tämä korostuu, kun hän kirjoittaa: "Se, mitä vanhan laitteiston rajoitukset jättivät mielikuvituksen varaan, modernin teknologian voima kuvaa nyt loistavilla yksityiskohdilla." Niille, jotka pelasivat alkuperäistä peliä loppuun asti, näiden hetkien näkeminen uudella selkeydellä on mahdollisimman lähellä niiden uudelleen elämistä. Uusille pelaajille se varmistaa, että peli tuntuu pikemminkin nykyaikaiselta kuin vanhentuneelta.

Projektin olemassaoloon liittyy kuitenkin edelleen jännitteitä. Konamin historia pelisarjan kanssa ja sen ja Hideo Kojiman väliset riidat varjostavat edelleen jokaista julkaisua. Jotkut fanit pitävät kaikkia yrityksiä palata Metal Gear Solidiin ilman Kojimaa harhaanjohtavina. Toteutuksessa Delta kuitenkin välttää kyynisyyden, joka ympäröi pachinko tie-inejä ja HD-kokoelmia. Yksityiskohtiin kiinnitetty huomio, palautettu sivusisältö ja yleinen kiillotus viittaavat siihen, että kehittäjät kunnioittavat materiaalia, eikä kyseessä ole pelkkä yrityksen omaisuuden kierrätys. Hussain tunnustaa tämän tasapainon ja kirjoittaa, että "Konami on tehnyt Delta-pelillä oikeutta Metal Gear Solid 3:lle" huolimatta sarjaa yhä seuraavista kiistoista.

Loppujen lopuksi Metal Gear Solid Delta: Snake Eater onnistuu, koska se pysyy uskollisena sille, mikä määritteli alkuperäisen pelin, ja varmistaa samalla, että se seisoo rinta rinnan nykypäivän toiminta- ja häivähdyspelien kanssa. Se ei korvaa nostalgiaa, vaan aktivoi sen uudelleen ja antaa pelaajien kulkea viidakon läpi jälleen tuorein silmin. Se ei ole täysin virheetön - jotkut pomotaistelut ovat helpompia, jotkut grafiikat häiriintyvät ja uusi teema ei osu kohdalleen - mutta nämä ovat pieniä ongelmia huolella uudelleen rakennetussa pelissä. Takaisin palaaville faneille tämä on tilaisuus nähdä vanhat muistot terävöityneinä uuden teknologian avulla. Uusille pelaajille tämä on mahdollisuus tutustua yhteen Metal Gear Solid -sarjan vahvimmista osista ilman vanhentuneen pelimekaniikan asettamia esteitä.

Konami on saattanut pelata varman päälle, mutta tässä tapauksessa turvallisuus on säilyttänyt klassikon loiston. Kuten Hussain pohtii, Delta sai hänet jälleen kerran "hurmaantumaan Snaken piinallisesta tehtävästä vetää maailma pois ydinvaarasta ja taistella selviytymisestä vaarallisessa viidakossa". Tämä on Metal Gear Solid 3:n kestävä voima, ja nyt Metal Gear Solid Delta varmistaa, että se jatkuu vielä yhden sukupolven ajan.