Mafia: The Old Country Review - vankka paluu klassiseen mafiapeliin ja tarinaan

Edellisestä Mafia-pelistä on kulunut lähes kymmenen vuotta, mutta joidenkin fanien mielestä odotusaika on ollut lähempänä 15 vuotta. Vuonna 2016 ilmestynyt Mafia 3 siirtyi suurempaan avoimeen maailmaan, mutta monet pelaajat eivät pitäneet siitä, miten se muutti sarjan tunnelman. Nyt Hangar 13 vie Mafia-sarjan takaisin perusasioihin Mafia: The Old Country -pelillä, joka on lyhyempi ja lineaarisempi peli 1900-luvun alun Sisiliaan, ja jossa keskitytään tarinaan ja tunnelmaan laajamittaisen avoimen maailman tutkimisen sijaan. Pelin kesto on noin 13-15 tuntia, se tarjoaa vankkaa asepeliä, ja sen hinta on kohtuullisempi, noin 50 dollaria, joten sitä on helpompi suositella niille, jotka suhtautuvat varauksellisesti täyshintaisiin avoimen maailman peleihin.

VCG: n Chris Scullionin arvostelu tarjoaa pohjan tälle pelin tarkastelulle. Hän ylistää pelin kerrontaa ja suunnittelua, mutta huomioi joitakin alueita, joilla se ei aivan osu kohdalleen. Tarina seuraa Enzoa, rikkikaivoksen työläistä Sisiliassa, jonka elämä muuttuu väkivaltaisen onnettomuuden jälkeen. Mahdollisen Torrisi-perheen palvelukseen joutunut Enzo nousee arvoasteikossa, ja matkan varrella hän joutuu kohtaamaan rakkautta, petoksia ja vaaroja. Kyseessä on tuttu mafiatarina, joka on täynnä klassisia trooppeja, mutta se on kerrottu riittävän huolellisesti ja viehättävästi pitääkseen pelaajat mukana.

Hangar 13 on tällä kertaa tietoisesti välttänyt avoimen maailman suunnittelua. Vaikka kartta on yksityiskohtainen ja visuaalisesti rikas, se toimii enemmänkin kulissina matkan aikana kuin vapaasti tutkittavana tilana. Peli antaa pelaajille jopa mahdollisuuden ohittaa nämä matkaosuudet kokonaan, mikä korostaa niiden vähäistä roolia pelattavuudessa. Näissä osissa paljastuu kuitenkin yksi pelin suurimmista vahvuuksista: sen yksityiskohtainen kuvaus 1900-luvun alun Sisiliasta. Pölyisistä teistä ja rehevistä viinitarhoista Etna-vuoren uhkaavaan läsnäoloon, ympäristö itsessään tuntuu hahmolta, joka vetää pelaajan mukaansa kuvankauniiseen maailmaansa.

Kaupungit ja kodit, erityisesti Torrisin perheen kartano ja San Celesten kadut, ovat täynnä pieniä yksityiskohtia ja keräilyesineitä. Pelaajat voivat löytää asiakirjoja, patsaita ja loitsuja hajallaan ympäriinsä. Nämä loitsut voi varustaa niin, että ne antavat pieniä pelattavia etuja, kuten nopeamman latauksen tai kyvyn väistää luoteja. Vaikka jotkin loitsut ovat selvästi hyödyllisempiä kuin toiset, ne tuovat hieman räätälöitävyyttä muuten yksinkertaiseen peliin.

Mafia: The Old Countryn taistelu noudattaa klassista toimintaseikkailutyyliä. Pelaajat voivat valita varkauden, hiipiä vartijoiden ohi ja kaataa heidät hiljaa, tai lähteä ampumaan suojiin perustuvalla ammuskelulla. Itse ammuskelu on vakaata ja tyydyttävää, varsinkin kun päähän osuu kaukaa. Pelissä ei ole mitään mullistavaa, mutta se toimii hyvin ja on koko ajan nautittavaa. Veitsitaistelut - joita esiintyy keskeisten yhteenottojen aikana - jäävät kuitenkin latteiksi. Näiden kaksintaistelujen on tarkoitus tuoda uutta haastetta, mutta käytännössä niistä tulee toistuvia ja vähemmän kiinnostavia kuin ampumisosioista. Usein riittää, että väistät jokaisen hyökkäyksen ja lyöt takaisin, joten nämä taistelut tuntuvat enemmänkin keskeytyksiltä kuin kohokohdilta.

Pelin todellinen vahvuus on sen tarina ja hahmot. Näyttelijät tekevät vahvoja suorituksia, ja heidän apunaan ovat vaikuttavat hahmomallit, jotka vangitsevat hienovaraiset kasvojen ilmeet ja tunteet. Välivideot ovat elokuvamaisia ja yksityiskohtaisia, vaikka ne aiheuttavatkin huomattavaa ruudunpäivitysnopeuden laskua, ainakin huippuluokan PC-asetuksilla. Näiden kohtausten tekninen laatu on korkea, mikä lisää kerronnallisten hetkien painoarvoa.

Tarina itsessään on tuttua mafia-aluetta - odotettuja juonenkäänteitä ja hahmoarkkityyppejä riittää - mutta tarina on tarpeeksi tehokas pitämään pelaajat koukussa. Arvostelija mainitsee, että hän pelasi peliä vaimonsa kanssa, joka vaati kuulla kaikki yksityiskohdat jälkeenpäin, mikä osoittaa, miten mukaansatempaavaa kerronta voi olla, vaikka se ei olekaan mullistavaa.

Pääkertomuksen kesto on noin 10 tuntia, ja Mafia: The Old Country jättää pelaajat tyytyväisiksi. Mukaansatempaavan tarinankerronnan, nautinnollisen aseiden käytön ja yksityiskohtaisten ympäristöjen tasapaino toimii hyvin. Mutta pelin suurin hukattu mahdollisuus on sen lineaarisuus. Rikkaaseen ja kauniiseen Sisilian ympäristöön tutustutaan harvoin täysin käsikirjoitettuja kohtauksia ja lyhyitä kauttakulkuhetkiä pidemmälle. Luvun uusintanäytössä on piilotettu "Explore"-tila, jossa pelaajat voivat vaeltaa kartalla omaan tahtiinsa ja kerätä jäljellä olevia esineitä. Vaikka tämä antaa pelaajien arvostaa maisemia, se myös korostaa, kuinka paljon enemmän peli olisi voinut tarjota, jos se olisi omaksunut avoimemman maailman lähestymistavan, jossa olisi ollut mielekästä sivusisältöä ja asuttuja katuja.

Erityisesti San Celesten kadut osoittavat, mitä peli olisi voinut olla. Eräässä tehtävässä kiusataan jännittävällä kattojahdilla, joka muistuttaa Assassin's Creedia, mutta tällaiset hetket ovat harvinaisia ja lyhytaikaisia. Sen sijaan pelaajat kulkevat enimmäkseen hiljaisia teitä ja tyhjiä katuja pitkin, jolloin he jäävät vaille vilkasta tunnelmaa, joka olisi voinut saada maailman tuntumaan elävältä.

Tästä huolimatta peli onnistuu siinä, mihin se pyrkii: keskittynyt, tarinavetoinen mafiaelämys ilman häiriötekijöitä tai täytesisältöä. Sen 13-15 tunnin mittaista kampanjaa täydentää Explore-tila, joka tarjoaa jonkin verran uudelleenpeluuarvoa. Pelin hinta on 50 dollaria, ja 60 dollaria maksava Deluxe Edition lisää peliin lähinnä nahkoja, autoja, ääniraidan ja taidegallerian, joista mikään ei ole välttämätöntä pelistä nauttimiseksi.

Mafia: The Old Country ei yritä keksiä sarjaa tai genreä uudelleen. Se on peli, joka syleilee vanhan koulukunnan juuriaan, jossa on vahva kerronnallinen painopiste ja suoraviivainen pelattavuus. Pelaajille, jotka odottavat laajalle levittäytyvää avointa maailmaa tai syvällisiä roolipelielementtejä, peli saattaa tuntua rajoittuneelta. Mutta niille, jotka haluavat hyvin laaditun tarinan, vankkaa aseiden käyttöä ja mieleenpainuvan ympäristön, se tarjoaa enemmän kuin tarpeeksi.

Lopputulos on, että Mafia: The Old Country on vankka paluu entiseen. Se ei ole täydellinen, mutta se on tyydyttävä seikkailu, joka kunnioittaa sarjan perintöä ja luo samalla oman paikkansa. Hangar 13 on luonut kauniin ja mukaansatempaavan Sisilian, joka ansaitsee enemmän aikaa ja sisältöä tulevissa osissa, mutta tämän pelin keskittynyt lähestymistapa toimii hyvin itsenäisenä tarinana. Klassisten Mafia-pelien fanien ja uusien pelaajien, jotka etsivät tarinavetoista rikosdraamaa, pitäisi löytää täältä paljon nautittavaa.

Tarkista Mafia: Old Country Steamissa täältä.