Strange Antiquities -arvostelu: Viihtyisä kaupankäynti kohtaa okkulttiset mysteerit

Strange Antiquities on Bad Vikingin ja Iceberg Interactiven uusin julkaisu, joka on jatkoa kulttipelille Strange Horticulture. Peli vie pelaajat synkkään edvardiaaniseen kaupunkiin, jossa he ottavat väliaikaisesti kauppiaan roolin, jonka tehtävänä on tunnistaa ja myydä okkulttisia esineitä. Peli tarjoaa yhdistelmän viihtyisää kauppasimulaatiota ja salapoliisipulmien ratkaisua, käärittynä tunnelmaan, joka on sekä levoton että viehättävä.

PC Gamer -lehden arvostelussaan Christopher Livingston kuvaili Strange Antiquities -peliä "viihtyisäksi pulmaseikkailuksi okkulttisten esineiden tunnistamisesta" ja huomautti pelin kyvystä vangita edeltäjänsä omalaatuinen tunnelma, mutta jäädä hieman jälkeen Strange Horticulturen tuomasta uutuudesta. Hänen arvionsa korostaa, että vaikka Strange Antiquities ei olekaan täysin omaperäinen, se on edelleen tyydyttävä pelaajille, jotka nauttivat vihjeiden kokoamisesta ja monikerroksisten mysteerien paljastamisesta.

Pelin ytimessä on istuminen puisen pöydän takana kaupassa, joka on täynnä outoja esineitä, joista monet uhmaavat logiikkaa ja maalaisjärkeä. Esineet vaihtelevat hohtavia hiussuortuvia pitävistä pulloista groteskeihin puisiin hahmoihin ja riipuksiin, jotka näyttävät seuraavan pelaajan jokaista liikettä. Näiden esineiden tunnistaminen vaatii huolellista havainnointia ja halua kokeilla. Pelaajat käyttävät eri aisteja – näköä, kuuloa, hajua, tuntoa ja jopa "sisäistä havainnointia" – kerätäkseen tietoja jokaisesta esineestä ennen kuin he kääntyvät eri hakuteosten puoleen vastausten etsimiseksi. Järjestelmä on suunniteltu huolelliseksi, ja se palkitsee uteliaisuutta ja sinnikkyyttä hätäisten arvausten sijaan.

Pelin salapoliisin ominaisuudet paljastuvat nopeasti. Asiakkaita saapuu päivittäin pyyntöjen kanssa, jotka voidaan ratkaista vain okkulttisten ratkaisujen avulla. Yksi vierailija saattaa hakea suojaa painajaisilta, kun taas toinen tarvitsee parempaa kuuloa ja kolmas toivoo estävänsä varasta varastamasta koruja. Nämä pyynnöt muuttavat rutiininomaiselta kaupankäyntisimulaatiolta mahdollisesti tulleen tilanteen sarjaksi pieniä salapoliisitapauksia. Analysoimalla esineitä, tutkimalla symboliikkaa ja jalokiviä käsitteleviä oppaita ja tulkitsemalla kryptisiä vihjeitä pelaajat yrittävät löytää oikean esineen kuhunkin ongelmaan. Onnistuminen ei ainoastaan tyydytä asiakasta, vaan myös lisää tunnistetun esineen pelaajan luetteloon, mikä antaa konkreettisen tunteen edistymisestä.

Aivan kuten Strange Horticulture, Strange Antiquities tasapainottelee pulmienratkaisuaan kasvavalla kertomuksella kaupan ulkopuolisesta maailmasta. Kaupunkilaiset tuovat mukanaan häiritseviä raportteja – ihmiset vaipuvat transsiin, silmät muuttuvat musteenmustiksi ja kauhun tunne leviää yhteisössä. Tämä ulkoinen jännite antaa painoarvoa muuten hiljaiselle kaupankäynnille. Pelin loppuun mennessä esineiden tunnistamisessa ja jakelussa tehdyt valinnat voivat vaikuttaa lopputulokseen, mikä johtaa useisiin loppuratkaisuihin, jotka heijastavat joko toiveikkaita tai synkkiä ratkaisuja.

Itse kauppa on yhtä lailla arvoitus kuin sen sisältämät esineetkin. Pelaajat paljastavat vähitellen sen piilotettuja mekaniikkoja, kuten pöydän kammen, joka paljastaa salaperäisen pistorasian, tai laitteen, joka pystyy havaitsemaan esineiden energiamerkkejä. Ympäristössä olevat symbolit ja riimut vihjaavat salaisuuksiin, jotka odottavat avaamista. Tämä kaupan potentiaalin asteittainen avautuminen pitää tutkimisen kiinnostavana ja palkitsee pelaajia, jotka kiinnittävät tarkkaa huomiota pieniin yksityiskohtiin.

Päivittäisten asiakasvuorovaikutusten lisäksi peliin kuuluu tutkimusretkiä. Pelaajat voivat valita vierailukohteita käyttämällä postin, unien tai löytöjen kautta saatuja karttoja. Nämä retket tuottavat tarinanpätkiä ja uusia esineitä, jotka lisäävät pelikokemuksen monipuolisuutta. Paikkoihin kuuluu tutun Undermeren kaupungin lisäksi linna ja krypta, jotka laajentavat tutkimusmatkan laajuutta myymälätiskin ulkopuolelle. Retkien sisällyttäminen estää pelattavuutta muuttumasta liian staattiseksi ja säilyttää mittakaavan vaikutelman intiimistä ympäristöstä huolimatta.

Vaikka pulmapelien suunnittelu pysyy johdonmukaisena ja tasapainoisena, Strange Antiquities esittelee hienostuneen vihjejärjestelmän pelaajille, jotka joutuvat jumiin. Tämä järjestelmä tarjoaa hienovaraisia tärkeitä tinkimättä mysteerien itsenäisen ratkaisemisen tyydytyksestä. Peli kuitenkin ei kannusta raa'asti pakottaviin ratkaisuihin. Liian monet väärät arvaukset laukaisevat rangaistuksen, joka pakottaa pelaajat pelaamaan noppapeliä ennen jatkamista. Tämä mekaniikka korostaa harkitun päättelyn tärkeyttä yrityksen ja erehdyksen sijaan.

Vahvuuksistaan huolimatta Strange Antiquities ei täysin välty vertailulta Strange Horticultureen. Livingston huomautti, että se tuntuu "hieman liian samankaltaiselta tuntuakseen tuoreelta", jopa laajennetuista työkaluistaan, kirjoistaan ja ympäristöistään huolimatta. Yleiskatsaus kaupungin vajoamisesta okkultismiin on vähemmän mukaansatempaava kuin edeltäjänsä, minkä vuoksi peli tuntuu enemmänkin iteratiiviselta kuin uraauurtavalta. Siitä huolimatta peli onnistuu edelleen luomaan tasapainon viihtyisyyden ja levottomuuden välillä, tarjoten palkitsevan etsivätyylisen seikkailun.

Yksi Strange Antiquities -pelin silmiinpistävimmistä elementeistä on sen kyky yhdistää arkipäiväisiä tehtäviä yliluonnolliseen jännitteeseen. Tyypillinen päivä voi sisältää jotain niin yksinkertaista kuin jalokiven symbolisen merkityksen tunnistamisen, jota seuraa paljastus kaupunkilaisten vaipumisesta salaperäisiin transseihin. Tämä rutiinin ja pelon vuorovaikutus tekee kaupankäynnin silmukasta mukaansatempaavan. Jokainen oikein tunnistettu esine tuntuu kuin ratkaisisi pienen mysteerin, ja sen asettaminen hyllylle tarjoaa tunteen sulkeutumisesta, vaikka laajempi tarina synkkeneekin.

Esitystapa vahvistaa tätä tasapainoa. Visuaalinen suunnittelu vangitsee synkän edvardiaanisen estetiikan olematta kuitenkaan liian vakava. Sateiset päivät ja kynttilänvalossa valaistut tiskit luovat tunnelmaa, ja itse esineet on esitetty riittävän yksityiskohtaisesti houkutellakseen huolelliseen tarkasteluun. Äänisuunnittelu, erityisesti esineiden tutkimisen aikana päästämät hienovaraiset äänet, lisäävät aavemaisen ulottuvuuden salapoliisin työhön. Yhdessä nämä elementit saavat kaupan tuntumaan elävältä hiljaisella ja levottomalla tavalla.

Strange Antiquities toimii pohjimmiltaan siksi, että se antaa pelaajien olla sekä kauppiaan että etsivän rooleissa. Jokaisella päätöksellä on painoarvo, aina esineen analysoinnissa käytettävän aistin valinnasta asiakkaan epätavalliseen pyyntöön vastaamiseen. Tutkivan pelattavuuden, kerroksellisen maailmanrakennuksen ja haarautuvien kerronnallisten lopputulosten yhdistelmä tekee siitä harkitun jatkon Bad Vikingin omaleimaiselle lähestymistavalle pulmaseikkailuihin.

Vaikka se ei ehkä ylläkään Strange Horticulturen omaperäisyyden tasolle, Strange Antiquities on silti taitava peli lajityypissä. Se todistaa, että kodikkaan mysteerienratkaisun kaavalla on tilaa hiomiselle ja laajentamiselle, vaikka se saattaakin tuntua tutulta. Pelaajille, jotka etsivät hiljaista mutta mukaansatempaavaa pulmapeliä, joka kannustaa havainnointiin, päättelyyn ja ripaukseen mielikuvitusta, se tarjoaa tyydyttävän kokemuksen.

Strange Antiquities ei ehkä mullista viihtyisää pulmaseikkailua, mutta se vahvistaa Bad Vikingin identiteettiä kehittäjänä, joka on kiinnostunut yhdistämään mukavuuden ja uteliaisuuden. Se tarjoaa noin kaksitoista tuntia harkittua, yksityiskohtiin keskittyvää pelattavuutta, joka riittää upottamaan pelaajat maailmaan, jossa pieninkin pikkuesine voi kantaa mukanaan häiritseviä salaisuuksia. Lopullisen valinnan aikaan tunnelma ei niinkään pyöritä kaupan pyörittämistä vaan pikemminkin okkulttisen katastrofin partaalla horjuvan kaupungin kohtalon kokoamista.

Strange Antiquities on saatavilla Steamissa.

Pelaajille, jotka arvostivat Strange Horticulturen omalaatuista viehätystä, Strange Antiquities tarjoaa jälleen tilaisuuden palata Undermereen ja uppoutua selittämättömän tunnistamisen hiljaiseen tyydytykseen. Se on sekä jatkoa että muistutus siitä, että jopa pelimaailman viihtyisimmissä nurkissa mysteerillä on paikkansa.