Rematch ei ole jalkapallopeli jalkapallofaneille - ja juuri siksi se toimii.

Rematch ei ole sitä, mitä jalkapallopeliltä odottaisi, ja se johtuu siitä, että sitä ei oikeastaan ole tehty sellaiseksi. Itse asiassa Sloclap - studio kesän yllätyshitin takana - myöntää, etteivät sen enempää kehittäjät kuin pelaajakaan ole kovinkaan kiinnostuneita jalkapallosta. Ja tämä epäsuhta on jotenkin tehnyt Rematchista yhden koukuttavimmista urheiluverkkopeleistä vuosiin.

Sloclapin toimitusjohtaja Pierre Tarno selvitti hiljattain, mikä Rematchin tekee siitä niin toimivan, ja keskeinen oivallus oli yksinkertainen: pelin suurin yleisö ei tule ihmisistä, jotka haluavat simuloida oikean elämän jalkapalloa. Se tulee kilpailuhenkisistä pelaajista, jotka haluavat nopeatempoisia joukkuetaisteluita, hassuja mekanismeja ja arvaamattomia otteluita. Sisäisen pelaajatiedon mukaan suurin osa Rematch-faneista suosii pikemminkin verkkomoninpelejä kuin perinteisiä urheilupelejä. Jos siis olet miettinyt, miksi otteluissa kulkeminen tuntuu kissojen paimentamiselta, syy on luultavasti tämä.

"En välitä jalkapallosta yhtään, mutta tämä todella iski minuun jotain. "**

Näin suorasukaisesti ja rehellisesti reagoi eräs Sloclapin omista kehittäjistä pelattuaan varhaista sisäistä turnausta. Tarno sanoo, että tuo hetki oli monelle tiimin jäsenelle tärkeä. Taika ei ollut siinä, että jäljiteltiin urheilulajia, josta he eivät välittäneet, vaan siinä, että luotiin hauskaa, kaoottista dynamiikkaa, joka oli omillaan. Jopa studiossa epäilijät, jotka eivät välittäneet jalkapallosta, tulivat uskoviksi, kun he pääsivät otteluihin, tunsivat joukkuepelin virtauksen ja näkivät, miten hyvin järjestelmät toimivat.

Sloclap on täysin tietoinen siitä, että tämä epäsovinnainen yleisö on sekä vahvuus että haaste. Juuri nyt Rematch menestyy, koska se vetoaa ihmisiin, jotka eivät yleensä koskisi jalkapallopeliin. Yhteisöön kuuluu pelaajia, jotka pitävät räiskintäpeleistä, taistelupeleistä tai toimintapeleistä - ihmisiä, jotka pitävät liikkeestä, kytkinhetkistä ja jyrkistä oppimiskäyristä. He eivät ole tarttuneet Rematchiin siksi, että he haluaisivat paremman FIFA:n, vaan siksi, että peli tuntuu enemmän taitopohjaiselta tappelupeliltä pallon kanssa.

Käsittelimme tätä näkökulmaa jo silloin, kun Sloclap kertoi ensimmäiset yksityiskohdat Rematchin tulevasta turnaustilasta, joka pyrkii syventämään kilpailutilannetta ja virallistamaan ranking-grindin. Mutta Tarnon viimeisimmät näkemykset osoittavat, että pinnan alla on meneillään muutakin. Tavoitteena ei ole vain pitää nykyinen pelaajakunta tyytyväisenä, vaan saada hitaasti mukaan myös satunnaisia jalkapallofaneja, jotka eivät ehkä edes tiedä pelin olemassaolosta.

Juuri nyt Sloclap näkee, että tämä valtava potentiaalinen pelaajakunta on täysin hyödyntämätön. Tarno uskoo, että nämä ihmiset pelaavat FIFA:a ja Call of Dutya joka ilta, mutta he eivät selaa peliuutisia, katso kehitysprotokollia tai seuraa julkaisukalentereita. "He eivät lue Eurogameria", hän sanoo. He odottavat vain vuosittaista julkaisua, ja Rematchin on hiivittävä sivuovesta sisään - todennäköisesti suusanojen, striimaajien ja Game Pass -näkyvyyden kautta.

Silti jokainen, joka on ollut Rematchin aulassa, tietää, ettei pelaajien käyttäytyminen aina huuda "taktista neroutta". On ollut paljon turhautumista pelaajilta, jotka kyllä tietävät jalkapallosta jotain. Syöttäminen? Harvinaista. Asemointi? Kyseenalaista. Maalivahdit, jotka yrittävät mennä rannalta rannalle ja lyödä pallon päänsä yli? Valitettavan yleistä.

Yhteisön sävy on jo alkanut muuttua tavalla, jonka vain verkkopelaajat ymmärtävät. Kuten erillisessä Eurogamerin artikkelissa kerrottiin, "Good job!" - yksi pikakeskustelun esiasetuksista - on muuttunut aidosta kohteliaisuudesta passiivis-aggressiiviseksi loukkaukseksi. Kun maalivahti epäonnistuu dribbelissä ja luovuttaa, kuulet sen. Kun hyökkääjä kieltäytyy syöttämästä ja laukoo villisti? "Hyvää työtä!" kuuluu jälleen.

Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö asiat paranisi. Korkeamman tason otteluissa nähdään jo enemmän joukkuepeliä, ja Sloclap näyttää pyrkivän kannustamaan pelaajia parempaan peliin viemättä kuitenkaan pois pelin villiä arvaamattomuutta. Juuri nyt yksittäisten tilastojen jahtaaminen voi palkita soolopelaajia enemmän kuin niitä, jotka syöttävät, syöttävät ja järjestävät pelejä. Tämän korjaaminen voisi auttaa nostamaan älykkäämpää pelityyliä ja työntää yhteisöä kohti sellaista dynamiikkaa, joka koukutti kehitystiimin alun perin.

Rematchin valmistautuessa turnaustilan käyttöönottoon ei ole kyse vain esportsin rakentamisesta, vaan myös kulttuurin rakentamisesta. Kulttuuria, jonka juuret ovat enemmän kokeilussa, liikkeessä ja reaktioajassa kuin jalkapallon perusteissa. Ja jotenkin se toimii. Kun keskivertopelaaja ei tiedä, kuka Zlatan on, mutta ymmärtää silti takasyötön tai viime sekunnin maalin arvon, ehkä urheilun ei tarvitse olla todellista. Sen on vain oltava hauskaa.