Visa ja Mastercard liittyivät juuri 26 yrityksen muodostamaan ryhmään, joka pohtii, miten tekoälyagenttien tulisi maksaa ostoksistaan

Jonkun oli järjestettävä tekoälyagentit kuntoon, ennen kuin ne alkoivat käyttää rahaa omasta päätöksestään. 18. elokuuta stablecoin-infrastruktuuriyritys Rain otti tämän tehtävän hoitaakseen ja perusti Agentic Payments Alliance (APA) -allianssin, johon liittyi ensimmäisenä päivänä yli kaksi tusinaa yritystä, mukaan lukien erityisesti Visa ja Mastercard, jotka eivät kovin usein istu samassa pöydässä.

Koko jäsenluettelo näyttää siltä, kuin joku olisi kutsunut koko maksualan yhteen kokoukseen: Visa, Mastercard, Fiserv, Circle, Solana, Remitly, Avalanche, Chainalysis, Fireblocks, Uniswap Labs, Turnkey, Shift4 ja tusina muuta, yhteensä 26 perustajajäsentä. Solana Foundation vahvisti jäsenyytensä suoraan julkaisemalla X:ssä viestin, jonka mukaan ”agentit ovat muuttumassa taloudellisiksi toimijoiksi, ja heidän maksutapojensa on perustuttava globaaliin rahajärjestelmään, joka pysyy avoimena kaikille”.

Miksi juuri nyt?

Rainin perustelu on pohjimmiltaan seuraava: kukaan ei ole vielä vastannut näihin kysymyksiin, ja joku olisi vastannut niihin huonosti, ellei kukaan olisi ryhtynyt toimeen etukäteen. ”Yksikään yritys ei saisi päättää siitä, miten agentit hoitavat transaktioita jonkun puolesta”, sanoi Rainin perustaja ja toimitusjohtaja Farooq Malik. ”Sen on tultava alustoilta, jotka rakentavat infrastruktuuria, sääntelyviranomaisilta, jotka asettavat säännöt, sekä innovaattoreilta, jotka ovat lähimpänä sitä, miten agentteja tosiasiassa käytetään nykyään.”

Mastercardin digitaalisen kaupallistamisen johtaja Sherri Haymond ilmaisi kiireellisyyden toisella tavalla: ”Tällaisessa tilanteessa riski ei ole se, että ala etenee liian hitaasti, vaan se, että innovaatio etenee yhteensovittamista nopeammin.” Se on kohtelias tapa sanoa, että kaksikymmentä yritystä on kaikki aikeissa rakentaa keskenään yhteensopimattomia versioita samasta asiasta, elleivät ne ensin pääse yksimielisyyteen joistakin perussäännöistä.

Kyseessä olevat säännöt eivät ole vähäpätöisiä. Mistä kauppias tietää, että tekoälyagentilla on todellakin valtuudet käyttää asiakkaan rahaa? Mitä petosten havaitseminen edes tarkoittaa, kun ”asiakas” ei kirjoita mitään, hänellä ei ole sijaintia eikä hän käyttäydy lainkaan kuin ihminen? Kuka omistaa kanta-asiakaspisteet, kun ostoksen tekee agentti eikä ihminen? Mihinkään näistä kysymyksistä ei ole vielä vastausta, ja juuri tämän aukon APA sanoo haluavansa tukkia.

Mitä Rain oikeastaan tuo tähän mukaan?

Rain ei saapunut paikalle tyhjin käsin. Yritys on viettänyt viime vuoden rakentamalla Agent Control Layer -järjestelmän sekä niin sanotut Scoped Cards -maksutunnistetiedot, joiden avulla tekoälyagentti voi käyttää rahaa, mutta vain ihmisen etukäteen asettamissa rajoissa. Ilmeisesti juuri tämä työ antoi Rainille riittävän uskottavuuden kutsua koko alan yhteen sen sijaan, että se olisi vain rakentanut oman suljetun agenttimaksujärjestelmänsä.

Rakenteellisesti APA ei ole Rainin omaisuutta. Sitä kuvataan toimivaksi liittoumaksi, jota hallinnoivat yhdessä sen perustajajäsenet, jotka määrittelevät perussäännöt ja tehtävän itse sen sijaan, että ottaisivat käskyjä sen perustaneelta taholta. Alkuvaiheen painopisteitä ovat yhteinen tutkimus, agenttien identiteetti- ja valtuutusstandardien testaaminen sekä sääntelyviranomaisten vaikuttaminen ennen kuin nämä laativat sääntöjä ilman alan panosta. Perustajajäsenet saavat myös etuoikeuden Rainin Agentic Startup Program -ohjelmaan, joka on kiihdyttämöohjelma, jonka ensimmäiset viisi startup-yritystä esittelevät tuotteitaan suoraan allianssin jäsenille.

Zil Bareisis, maksututkimusyritys Celentin johtaja, vertasi hanketta EMVCo:hon, elimeen, joka sai Visa:n, Mastercardin, Amexin ja muut korttiverkostot sopimaan sirukorttien turvallisuusstandardeista jo vuosikymmeniä sitten. Vertaus ei ole täydellinen, sillä EMVCo syntyi jo olemassa olevasta alasta, jolla oli valmiit toimintamallit, kun taas agentic-kaupankäynnissä ollaan vielä selvittämässä, miltä ”transaktio” edes näyttää. Perusajatus on kuitenkin sama: on parempi sopia yhteisistä standardeista varhaisessa vaiheessa kuin siivota myöhemmin yhteensopimattomien standardien aiheuttamaa sotkua.

Tämä on jo kolmas tai neljäs markkina-alueen valtaus tänä vuonna, ei ensimmäinen!

Tässä on se osa, joka tekee APA:sta mielenkiintoisen eikä vain tavallisen lehdistötiedotteen: se ei ole yksin. Googlella on oma Agent Payments Protocol (AP2) -protokollansa, avoin sääntökokoelma agenttien käynnistämien transaktioiden vahvistamiseksi, ja Mastercard on mukana myös siinä, istuen samanaikaisesti kahdessa kilpailevassa standardointielimessä. Coinbase puolestaan perusti Linux Foundationin alaisuuteen x402 Foundationin, jonka perustajajäseniä ovat Cloudflare ja Stripe, ja sai mukaan Googlen, Microsoftin, AWS:n sekä jälleen sekä Visan että Mastercardin. Myös Stripen oma Tempo-lohkoketju otettiin käyttöön aiemmin tänä vuonna yhdessä Machine Payments Protocolin kanssa, jonka Tempo on laatinut yhdessä muiden kanssa ja jota tukevat lanseerauskumppanit, joihin kuuluvat Anthropic, OpenAI, DoorDash, Shopify sekä jälleen kerran Visa ja Mastercard.

Palaan yhä uudelleen tähän kaavaan. Sama kourallinen maksujättejä suojaa panoksiaan liittymällä jokaiseen muodostuvaan agenttipohjaisten maksujen liittoutumaan, mikä joko tarkoittaa, että ne eivät vielä aidosti tiedä, mikä standardi voittaa, tai että mikään näistä ”liittoutumista” ei oikeasti pyri konsensukseen. Kyse on siitä, ettei jää ulkopuolelle siitä, mikä standardi lopulta voittaa. Luultavasti molemmista.

Circlen läsnäolo APA:ssa sopii sen ilmeiseen etuun: USDC:n liikkeeseenlaskijana vakaavaluuttamääräisen agenttikauppan kasvu on suoraan hyödyllistä Circlen liiketoiminnalle. Solanan osallistuminen osoittaa, mitkä lohkoketjuekosysteemit haluavat osansa tuosta transaktiovolyymista, kun se alkaa virrata laajamittaisesti. Kumpikaan yritys ei peittele motiiviaan, eikä siinä ole mitään vikaa, mutta se on syytä mainita sen sijaan, että teeskenneltäisiin, että kaikki liittyivät mukaan puhtaasti kansalaisvelvollisuudesta.

Luku, jota kaikki toistavat

McKinseyn ennuste – 3–5 biljoonaa dollaria globaalissa agenttipohjaisessa kaupankäynnissä vuoteen 2030 mennessä – esiintyy kirjaimellisesti jokaisessa tätä alaa koskevassa tiedotteessa, APA:n omat mukaan lukien. Se on suuri luku, ja myös sellainen ennuste, jota on mahdotonta tarkistaa viiden vuoden päästä, mutta joka on joka tapauksessa helppo toistaa. Sitä kannattaa pitää pikemminkin suuntaa-antavana ennusteena kuin tosiasiana: jotain maksuliikenteessä on muuttumassa tekoälyagenttien vuoksi, eikä kukaan, McKinsey mukaan lukien, vielä tiedä, kuinka suuri muutos on.

Tällä hetkellä todellinen tilanne on pienempi ja konkreettisempi: agenttien identiteettiongelma, petosten havaitsemisongelma, jota olemassa olevat työkalut eivät pysty ratkaisemaan, sekä sääntelytyhjiö, jonka 26 yritystä haluaa mieluummin täyttää yhdessä kuin odottaa, että joku muu täyttää sen niiden puolesta. On täysin avoin kysymys, tuleeko APA:sta yhtä merkittävä kuin EMVCo oli, vai päätyykö se yhdeksi monista kilpailevista standardeista, jotka eivät koskaan täysin yhtene. Toistaiseksi se on jälleen yksi merkki siitä, että maksualalla on päätetty, ettei tekoälyagenttien rahankäyttö ole enää pelkkää hypoteettista.