Black Mirrorin Throngletsista tulee oikea peli - ja se on juuri niin karmiva kuin odottaa saattaa

Jos olet joskus katsonut Black Mirrorin jakson ja ajatellut, että tästä tulisi todella sekava videopeli, Netflixillä on sinulle yllätys. Thronglets, fiktiivinen virtuaalinen lemmikkipeli 7. kauden levottomuutta herättävästä jaksosta Plaything, on nyt todellinen, pelattava peli, joka on saatavilla ilmaiseksi mobiililaitteilla - jos olet Netflixin tilaaja. Night School Studion (Oxenfree) kehittämä Thronglets muuttaa retro-pikselitaiteen nostalgian hitaasti palavaksi painajaiseksi, jota voit kantaa taskussa.

Kelataanpa hieman taaksepäin. Plaything seuraa Cameron Walkeria (Lewis Gribbenin esittämä), pelitoimittajaa, jolla on pakkomielle 90-luvun epämääräiseen Thronglets-peliin. Kun hänen pakkomielteensä syvenee, hänestä tulee pääepäilty murhasta, ja jakso sukeltaa synkkään pelikulttuuriin, digitaaliseen pakkomielteeseen ja psykologiseen kauhuun. Aina loistava Peter Capaldi on keskeisessä sivuroolissa, ja Will Poulterin Bandersnatch-hahmon Colin Ritmanin paluu tuo lisäkerroksia pitkäaikaisille Black Mirror -faneille.

Nyt Throngletit ovat olemassa ruudun ruudun sisällä -elokuvan ulkopuolella. Se toimii kieroutuneena kunnianosoituksena Tamagotchi-tyylisille lemmikkieläinsimulaattoreille, kun pelaajat saavat huolehtia (ja hitaasti menettää hallinnan) joukosta "söpöjä" olentoja, jotka kehittyvät - tai paljastuvat - joksikin paljon häiritsevämmäksi. Netflix kuvailee sitä seuraavasti: "Nämä pikselitaiteelliset otukset eivät vain ota puhelintasi haltuunsa, vaan ne voivat ottaa elämäsi haltuunsa." Se ei ole pelkkää markkinointikikkailua. Mitä enemmän pelaat, sitä enemmän pelin synkät sävyt alkavat paljastua. Kyse ei ole niinkään korkeista pistemääristä kuin hitaasti rakentuvasta pelosta.

Metakokemusta syventää The Ritman Retrospective, joka on dokumentaarinen sarja videopätkiä, jotka avaat pelatessasi. Nämä pätkät kaivavat esiin Thronglettien (kuvitteellisen) kehityksen universumissa toimivassa Tuckersoft-studiossa, ja ne tuovat vahvoja Control- tai Alan Wake -tyylisiä viboja. Tuckersoftin pomo Mohan Thakur (jota esittää People Just Do Nothingin Asim Chaudhry) ja Colin Ritman ovat molemmat vahvasti mukana, mikä hämärtää tarinan ja parodian välistä rajaa tavalla, johon vain Black Mirror pystyy.

Tämä julkaisu on jälleen yksi muistutus siitä, miten Black Mirror on jatkuvasti hämärtänyt rajaa pelien ja tarinankerronnan välillä. Sarjalla on jo pitkään ollut toinen jalka pelimaailmassa, aina valitse itse seikkailusta Bandersnatchista Playtestin VR-kauhuun. Eikä se ole sattumaa - Black Mirrorin luoja Charlie Brooker oli 90-luvulla pelitoimittaja PC Zonen palveluksessa. Hänen sisäpiirin näkökulmansa antaa näille jaksoille purevan autenttisuuden, ei vain sävyltään vaan myös pelikulttuurin erityisellä kielellä: pakkomielle, portinvartiointi, nostalgia ja haudatut traumat.

Throngletsilla Netflix ei vain hyödynnä hauskaa ideaa - se tutkii, miten Black Mirror -universumia voidaan laajentaa interaktiiviseen mediaan tavalla, joka on paljon syvällisempi (ja salakavalampi) kuin tavallinen tie-in. Se, että peli kehittyy hitaasti (jotkut pelaajat sanovat, että kehittyy), mitä pidempään Throngletteja hoidetaan, tuo peliin lisää karmivuutta. Aivan kuin Pokémonisi alkaisivat kaasuttaa sinua ja nauhoittaa jokaisen liikkeesi.

Tämä ei ole myöskään Netflixin ensimmäinen yritys pelien parissa. He ovat jo julkaisseet pelattavaa sisältöä Stranger Thingsille, Love Is Blindille ja viimeksi Squid Gamelle: Unleashed. Thronglets tuntuu kuitenkin olevan enemmän linjassa Black Mirrorin parhaiden puolien kanssa - se vetää maton jalkojesi alta tavalla, joka ei ole vain järkyttävä vaan myös syvästi heijastava suhteestamme teknologiaan.

Jos olet rohkea (tai utelias), Thronglets on nyt saatavilla Netflixin mobiilisovelluksen kautta. Kunhan et vain kiinty liikaa noihin "harmonisiin" pikku otuksiin. Äläkä ehkä pelaa sitä juuri ennen nukkumaanmenoa.